Muistiin ei voi luottaa. Usein kuvittelemme, että se, mitä muistamme on absoluuttisen totta, mutta todellisuudessa näin ei ole. Eri ihmisten muistot samasta tapahtumasta voivat olla aivan erilaisia ja omat muistomme voivat vuosien myötä muuttua.
Huomasin tämän kirjoitettuani tekstin Balleriinan painajainen. Se on kuvaus todellisesta tapahtumasta, kun 10-vuotiaana eksyin matkalla balettitunnille. En tietenkään voinut muistaa kaikkia yksityiskohtia lähes kolmenkymmenen vuoden takaa, joten väritin tarinaa hieman kirjoittaessani. Se oli silti mielestäni tosi kuvaus eksymisen aiheuttamasta myöhästymisestä. Muistin hetken ja sen aiheuttaman paniikin hyvin, sillä se oli palannut mieleeni usein vastaavissa eksymistilanteissa.
Sitten löysin vanhan päiväkirjani 90-luvulta. Löysin sieltä sen syksyn, jolloin olin aloittanut balettikoulun. Selasin sivuja kiivaasti löytääkseni tuon paniikinomaisen iltapäivän. Miten olin kuvannut tapahtunutta tuoreeltaan? Välittyisikö kuvauksesta sama ahdistus ja pelko? Löytäisinkö lisää yksityiskohtia? Pettymykseni oli melkoinen, kun löysin lyhyen merkinnän:
“Menin outoa reittiä balettiin.”
Olinko siis oikeastaan edes myöhästynyt? Kirjoittaessani tekstiä en ollut varma olinko ehtinyt ajoissa tunnille vai en, mutta pianomusiikin katkaiseva oven kolahdus ja opettajan tuomitseva katse loivat tarinalle sopivan dramaattisen lopetuksen – ja oikeutuksen ahdistaville tunteilleni sekä toistuville painajaisunilleni myöhästymisestä.
Mitä jos eksyminen ei ollut todellisuudessa lainkaan paniikinomainen, mutta muistellessani sitä uusien ahdistavien tilanteiden yhteydessä muisto oli pikkuhiljaa muuttunut sellaiseksi? Se oli alkanut edustaa minulle epäonnistumista, äitini huonon suuntavaiston perimistä, isäni neuvojen epäluotettavuutta, huonommuuttani ja sitä, että ei kannata kokeilla mitään uutta tai yrittää oikaista, siitä seuraa vain ahdistusta ja tuomitsemista.
Tunteet eivät synny automaattisena reaktiona ulkomaailman tapahtumiin, vaan oleellista on, miten itse tulkitsemme tapahtumia. Balleriinan painajaisessa kaikki tulkintani tukevat uskomusta siitä, että en ole riittävän hyvä, enkä pysty täyttämään minuun kohdistuvia odotuksia. Myöhästyminen on todiste huonommuudestani. Olen vielä vahvistanut tätä uskomusta palauttaessani muiston mieleeni myöhemmissä eksymistilanteissa!
Jos nyt aikuisena ajattelen, että 10-vuotias pikkukaupungin tyttö matkustaa yksin junalla Helsinkiin ja osaa kävellä yli kilometrin matkan kaupungin halki käveltyään sen vain pari kertaa aiemmin aikuisen kanssa, olen oikeasti vaikuttunut! Balettiluokan oven avaaminen – oli se sitten myöhässä tai ajoissa – on osoitus pystyvyydestä, ei huonommuudesta. Ja mitä sitten, vaikka olisin myöhästynyt? Jokainen ihminen on varmasti joskus myöhästynyt jostain. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua sillä ei ole mitään merkitystä – paitsi jos itse teen siitä merkityksellistä.
Voisinko muuttaa muistoani niin, että se vahvistaisi riittämättömyyden tunteen sijaan pystyvyyttäni?
Minulla jos kenellä on oikeus muokata omia muistojani!
Päätin kirjoittaa Balleriinan painajaisesta uuden, hyödyllisemmän version nimeltään Balleriinan päiväuni. (Joka on todennäköisesti ihan yhtä todenmukainen kuin alkuperäinen versio.)
Viimein päästään siis itse kirjoitusharjoitukseen!
Ohjeet muiston uudelleentulkintaan:
1. Kirjoita ensin jokin kurja, häpeää tai syyllisyyttä aiheuttava muisto. Mikä teki tapahtumasta ikävän? Mitä tunteita se herätti? Millaisista tulkinnoista tunteesi syntyivät? Anna tekstille kuvaava otsikko. Vaihtoehtoisesti voit vain muistella tilannetta ja hypätä suoraan seuraavaan vaiheeseen.
2. Valitse uusi tulkintasi. Mitä tunteita haluaisit muiston herättävän sinussa? Miten voisit tulkita tapahtunutta niin, että se saisi positiivisemman sävyn? Mitä haluat muuttaa? Millainen muisto vahvistaisi sinun hyviä ominaisuuksiasi? Millaisen tapahtuman muistelu olisi mukavaa ja hyödyllistä (tai vähintään neutraalia)?
3. Kirjoita uusi versio. Voit muokata suoraan ensimmäistä tekstiä ja vaihtaa siitä sanoja tai kirjoittaa vapaasti ihan uuden tekstin. Sinulla on lupa muuttaa tapahtumia ihan kokonaan, voit poistaa kohtia, jotka eivät tue uutta tulkintaasi ja lisätä asioita, jotka sopivat siihen. Voit myös kirjoittaa tarinalle kokonaan uuden lopun, jos haluat. Muista keksiä myös uusi otsikko.
Hyvänä esimerkkinä tästä kirjoitusharjoituksesta toimivat myös tekstit Pessimistijolla ja Optimistijolla, kaksi versiota samasta tilanteesta, jossa päädyn purjehtimaan yksin kohti avomerta niin ikään 10-vuotiaana.