Istun ikkunapöydässä ja katselen Hakaniemen punatiilisiä rakennuksia. Aurinko paistaa vielä aika voimakkaasti, taivas on tummansininen ja asfaltti on peittynyt kellanoransseihin lehtiin. Pyörittelen spagetti bolognesea haarukallani. Vähän tylsää istua taas yksin. Linjastosta kuuluu kova nauru, sellainen vähän liian kova, joka kuuluu liian selvästi puheensorinan yli. Tuttu nauru – se on se ainejärjestön puheenjohtaja, perässään muita hallituslaisia.… Jatka lukemista Sivustaseuraaja: Opiskelija ruokalassa