(Tämä teksti on syntynyt inspiraationa Matt Haigin kirjasta Keskiyön kirjasto. Lue kirjan ideasta tästä kirjoitusharjoituksesta.) Herään sohvalta ja katson ympärilleni vieraassa asunnossa. Näen kauniin, valoisan olohuoneen ja keittiön. Sohvalla on eri värisiä tyynyjä ja samat värit toistuvat matossa ja seinällä olevassa taulussa. Asunnossa on hiljaista, taidan olla yksin kotona. Käännän päätäni ja näen ulos. Ensimmäiseksi… Jatka lukemista Vieraana omassa elämässäni
Kuukausi: lokakuu 2021
Mama Helli
Mä en oo ollu yhteydessä Helliin pitkään aikaan, vuosiin. Lapsena se oli mulle aika tärkeä. Mutta nyt me asutaan eri maissa, ja Suomessa käydessäkin sen tapaaminen on vähän hankalaa, koska se asuu Utössä, Turun saariston kaukaisimmalla saarella. Helli ei jostain syystä tykkää puhua puhelimessa. Se lähettää mieluummin kortteja, sähköpostia tai joskus ihan perinteisiä, käsinkirjoitettuja kirjeitä.… Jatka lukemista Mama Helli
Sivustaseuraaja: Opiskelija ruokalassa
Istun ikkunapöydässä ja katselen Hakaniemen punatiilisiä rakennuksia. Aurinko paistaa vielä aika voimakkaasti, taivas on tummansininen ja asfaltti on peittynyt kellanoransseihin lehtiin. Pyörittelen spagetti bolognesea haarukallani. Vähän tylsää istua taas yksin. Linjastosta kuuluu kova nauru, sellainen vähän liian kova, joka kuuluu liian selvästi puheensorinan yli. Tuttu nauru – se on se ainejärjestön puheenjohtaja, perässään muita hallituslaisia.… Jatka lukemista Sivustaseuraaja: Opiskelija ruokalassa
Metallica
Istun katsomossa ja annan katseeni kiertää stadionin ihmismerta. Olenkohan ikinä nähnyt näin montaa ihmistä kerralla? Stadion on rakennettu jännästi maanpinnan alapuolelle, se on itse asiassa valtava kuoppa, kuin kraatteri. Maan pinnalla on vain ruosteenväriset, yksikerroksisen talon korkuiset seinät, joissa on portit ihmismassojen virralle. Ehdin pyöräillä tästä ohi monta kertaa ennen kuin tajusin, että tuossahan on… Jatka lukemista Metallica
Ryijy
Puristan akkuporakoneen kärjestä, terän alta, toisella kädellä ja toisella painan napista. Näin porakoneen pitäisi päästää poranterä otteestaan, jotta voin vaihtaa sen. En ole varma teenkö oikein, Aleksi neuvoi tämän minulle viime viikolla, mutta en muista enää, teflonaivo. Nyt se katsoo vierestä ja oletan sen sanovan, jos teen jotain väärin. Terä ei irtoa, painan liipaisimesta lujempaa,… Jatka lukemista Ryijy
Sivustaseuraaja: Baletinopettaja
Olen omistanut koko elämäni baletille. Ensin tanssijattarena maailmaa kiertäen ja nyt opettajana Kansallisoopperan balettikoulussa. Minusta on upeaa, että voin jakaa tanssin lahjaa eteenpäin ja hioa aina vain uusista nuorista timantteja, uusia tähtiä baletin säkenöivälle taivaalle. Baletti on uhraamista. Se vaatii jo lähtökohtaisesti paljon: ilman oikeanlaista ruumiinrakennetta, jalkojen aukikiertoa, musikaalisuutta, kannateltua ryhtiä ja eteeristä olemusta siihen… Jatka lukemista Sivustaseuraaja: Baletinopettaja
Ankeriaan synty
Käärme syntyi balettitunnilla. Ekalle tunnille mennessäni se oli vain pieni, huomaamaton toukka sisälläni. Mutta pian huomasin, että täällä onkin oltava aina valppaana. Ihan eri tavalla kuin koulussa. Koulussa riittää, että katsoo opettajan suuntaan ja viittaamalla saa halutessaan opettajan huomion. Baletissa on toisin, koko ajan on oltava valppaana kuin villieläin viidakossa. Kun opettaja näyttää malliksi, ei… Jatka lukemista Ankeriaan synty
Mä en ole kala
Ihan hirvee kiire päivä taas töissä. Eilinen, kellon ympäri päivä, painaa vielä. Söin lounaan läppärin äärellä sähköposteja lukien. Ajatus jumittaa. Pitäis todellakin pitää tauko, mut ku ei oo ees mitään taukotilaa. Ahdistaa. Meen vessaan, ehkä aivot toimii paremmin sen jälkeen. Istun pöntöllä ja pohdin, että mä oon kuin joku kala, joka pyristelee verkossa, mun ahdistavissa… Jatka lukemista Mä en ole kala