Masennus yrittää taas vyöryä mun päälle Musta märkä kylmä aalto Vanha tuttu jo kymmenen vuoden takaa kuiskii korvaan: Sä et tuu ikinä saamaan yhtään asiakasta. Sää Suomessa on kohta ihan paska. Sä tukehdut kaamokseen. Kotimatkalla metrossa ihmispaljous ahdistus Mainoksia ihmiskasvoja puhetta ilmeitä itkua Tiedäksä sen urpon, siitä ei koskaan tullut yhtään mitään? Koura puristaa kurkkua.… Jatka lukemista Aalto
Kategoria: 2020-luku
Piiskis on poissa, Bea tanssii pöydällä
Piiska-Riina on kai edelleen joogaamassa Intiassa. Mutta ei pelkoa, että täällä olisi tullut tylsää ilman sitä. Se kertoi kavereilleen että meillä on käty, joten nyt Josefiina ja Bea on pyörinyt täällä. Mulla kesti hetki (lue: pari kuukautta pari vuosikymmentä) tajuta, että ne asuu meillä. Eikä pelkästään meillä, vaan ne seuraa mua myös töihin ja harrastuksiin.… Jatka lukemista Piiskis on poissa, Bea tanssii pöydällä
Piiska-Riinan valaistuminen
Moi Helli, tää voi kuulostaa vähän oudolta, mutta musta tuntuu että mä oon ihan eri ihminen kuin ennen. En tiedä aivan tarkkaan mistä se johtuu, mutta kaikki taisi saada alkunsa siitä kun Riina muutti takaisin Suomeen. Se käski mun ottaa vähän lomaa, joten matkustin Itävaltaan ja asetuin alppiniitylle makaamaan. Siitä meni aika usein ohi pyöräilijöitä… Jatka lukemista Piiska-Riinan valaistuminen
Ankeriaan tulevaisuus
Mä ja Ankerias. Ankerias ja mä. Meillä on edessämme loistava tulevaisuus. Olkoonkin, että takanamme on myrskyisä menneisyys. Se on unohdettu. Tai ei unohdettu, vaan sovittu, sovitettu ja hyväksytty! Tulevaisuudessa me ollaan parhaita kavereita, oikea voimakaksikko. Moni on meille kateellinen, sillä meidän tiimi toimii niin hyvin. Ankerias on mun sisäinen elämänvoima, se laittaa mun koneet käyntiin… Jatka lukemista Ankeriaan tulevaisuus
Pomon puhuttelussa
Toimariina: Hei Riina, olisko sulla hetki aikaa? Riina: Toki. Toimariina: Miltä ekat viikot yrittäjänä on tuntunu? Riina: Ihan hirveesti kaikkee selvitettävää, enkä mä oo vieläkään saanu lounasseteleitä hankittua tai edes kaikkia vakuutuksia otettua. Toimariina: Nyt vähän armoa, sä perustit tän yrityksen vasta kuukausi sitten! Riina: Mut tuntuu et mulla pitäis olla jo nettisivut pystyssä ja… Jatka lukemista Pomon puhuttelussa
Kaikki käy hyvin
Eli miten luovuin masennuslääkityksestä, osa 2. (Lue osa 1 täältä.) Mulle on päivänselvää, että lääkkeen lopetus ei tule vaikuttamaan muhun mitenkään. Se ei ollut merkittävin tekijä toipumisessani, joten miksi sen lopettamisella olisi vaikutusta? Agomelatiini nopeutti mun kehon rauhoittumista ja nyt mun keho on normaali. Mä nukun hyvin ja silloin mun mieli pysyy hyvänä. Lopetusvaiheen oireet… Jatka lukemista Kaikki käy hyvin
Viimeinen pilleri
Eli miten luovuin masennuslääkityksestä, osa 1. Joka ilta hampaiden pesun jälkeen nielaisen tottuneesti pienen keltaisen pillerin. Yhdessä liuskassa on neljätoista agomelatiini-tablettia, yksi jokaiselle päivälle kahden viikon ajan. Masennusta sairastavaa potilasta on hoidettava riittävän pitkään, vähintään 6 kuukautta, jotta oireiden voidaan varmistaa hävinneen täysin. Pikaisella laskutoimituksella roskiin on lentänyt kolmekymmentäkuusi tyhjää liuskaa, kaksi kuussa kahdeksantoista kuukauden… Jatka lukemista Viimeinen pilleri
Rakas Riina,
olen kirjoittanut sinulle jo monta kertaa, mutta et tainnut saada viestejäni, koska ne menivät vanhaan ulkomaalaiseen numeroosi. Onneksi nyt tajusin lähettää viestin tähän uuteen suomalaiseen numeroon, jotta varmasti saat sen. Olisit varmasti tarvinnut tukea ja tsemppiä viime viikkoina, joten pahoittelen että tsempit meni bittiavaruuteen. Ymmärrän kyllä, että et ole ehtinyt minulle uutta numeroasi päivittää, sillä… Jatka lukemista Rakas Riina,
Yksityisyrittäjän yllättävä työkaveri
Katseeni harhailee tietokoneen ruudulla. Hypin välilehdestä toiseen, enkä tiedä mihin ryhtyä. Onko tässä mitään järkeä? Olisiko kannattanut vaan hakea jonnekin töihin eikä ryhtyä yrittäjäksi? Kuulen takaani rapinaa. Vilkaisen vaistomaisesti huoneen nurkassa olevalle sohvalle, käännän katseeni takaisin ruutuun ja olen jatkamassa töitä kun tajuntaani viimein iskee, mitä juuri näin. – Mitä helvettiä sä täällä teet? Piiska-Riina ei… Jatka lukemista Yksityisyrittäjän yllättävä työkaveri
Ankerias horroksessa
Mulla on nyt sellainen olo, että mikään ei oikein huvita. En ole erityisemmin innostunut mistään ja kaikkeen ryhtyminen on vähän vaikeaa. On tää toki parempi kuin se jatkuva ylivireys ja ahdistus, mikä mulla oli vuosi sitten. Kun koko ajan tuntui, että on pakko tehdä jotain hyödyllistä ja kun alkoi tehdä, niin Ankerias villiintyi mun sisällä,… Jatka lukemista Ankerias horroksessa