Masennus yrittää taas vyöryä mun päälle Musta märkä kylmä aalto Vanha tuttu jo kymmenen vuoden takaa kuiskii korvaan: Sä et tuu ikinä saamaan yhtään asiakasta. Sää Suomessa on kohta ihan paska. Sä tukehdut kaamokseen. Kotimatkalla metrossa ihmispaljous ahdistus Mainoksia ihmiskasvoja puhetta ilmeitä itkua Tiedäksä sen urpon, siitä ei koskaan tullut yhtään mitään? Koura puristaa kurkkua.… Jatka lukemista Aalto
Avainsana: proosaruno
Tajunnanvirtaa ja katastrofiajatuksia
Tässä mä taas olen. Kirjoitan. Työväenopiston kirjoituskurssi, se on ihan kamala: kukin lukee vuorollaan, opettaja kehuu maasta taivaisiin. Ei siitä opi mitään. Haluan kritiikkiä, haluan kehittyä. Mitä hyötyä on kehuista? Se, joka ei ikinä lue kenellekään, jännittää. Maksaa raukka kehuista. Mutta minä julkaisen blogia, kaikki on julkista. Tiedän jo, että osaan. Kun kaikki kehutaan, ei… Jatka lukemista Tajunnanvirtaa ja katastrofiajatuksia