Monen hyvän yön putken jälkeen heräsin taas yhtäkkiä aamuyöllä ja tiesin heti, etten saa enää unta. Makasin hetken painavan peiton alla, itkin vähän ja hiivin sitten vierashuoneeseen, jotta Aleksi voisi vielä nukkua. Hivuttauduin kovien pellavalakanoiden väliin, kuuntelin pari tuntia Kaija Koon äänikirjaa, mutta uni ei vain tullut. Herätys olisi seitsemältä, kolmen tunnin päästä. Laitoin herätyksen… Jatka lukemista Uneton yö
Kuukausi: tammikuu 2022
Uskollinen Sherpa
Mulla oli ollut oma Sherpa jo vuosia, jopa vuosikymmeniä. Se oli verraton apu vaelluksilla, ja elämässä ylipäätään. Se ei ollut pelkästään opas, joka tietää oikean suunnan vaikka pimeässä, vaan myös henkinen tsemppaaja ja elämänkumppani. Sherpat ovat uskomattoman vahvoja ja sitkeitä: ne voivat kantaa jopa kaksi kertaa oman painonsa verran tavaraa ja pystyvät hyödyntämään vuoriston happiköyhää… Jatka lukemista Uskollinen Sherpa
Siideripissikset
Nousen liukuportaat Hakaniemeen. Tuliskohan tuolta kätevästi kutonen, joka veisi mut Kurviin ja pääsisin pian kotiin ja suihkuun?– Riina!Käännyn vaistomaisesti äänen suuntaan. Mitä ihmettä, kuka mua huutaa? – Moi, sanon häkeltyneenä Annikalle. Emme ole nähneet ainakaan kuuteen vuoteen, ehkä kahdeksaan, lasken mielessäni. Miksi ihmeessä mun piti törmätä siihen just nyt, kun olen yltä päältä mudassa, pukeutuneena… Jatka lukemista Siideripissikset
Lapsettoman masuasukki
Ehdotin Essille treffejä tiistai-illaksi, mutta se sanoi menevänsä joogaan. Innostuin, mä voisin lähteä mukaan, johon se joutui hehkuvana paljastamaan, että se on äitiysjooga. Mun ensireaktio näihin äitiysuutisiin on aina ensin sääli ja sitten harmitus, menetän taas yhden lapsettoman ystävän. Kunnes muistan; pitää tuntea iloa tulevan äidin puolesta. Mäkin oon vähän kuin odottava äiti. Munkin masuasukki… Jatka lukemista Lapsettoman masuasukki
Me mamut
Istun luokkahuoneessa ja tajuan olevani ainoa valkoihoinen. Olen myös naisista ainoa, joka ei ole peittänyt hiuksiaan huivilla. Pohdin, olenko heidän mielestään huoramainen hiukset valtoimenaan. Minulla on myös tosi lyhyet shortsit. Tai siis ei ne oikeasti ole lyhyet, mutta kalpeat polvet paljaana tunnen olevani alasti kaapupukuisten naisten joukossa. Tuntuikohan ala-asteella luokkani Abdeista tältä? Sanon Abdit monikossa,… Jatka lukemista Me mamut
Aikuisbulleriina
Sujautan uudet, nahkaiset balettitossut jalkaani. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Olisin halunnut ostaa mustat, kun kerrankin saa (balettikoulussa mustia tossuja saivat käyttää vain pojat, meille tytöille olivat sallittuja vain valkoiset ja puuterin väriset – kunhan koko luokalla oli samanväriset). Nyt saa myös pukeutua niin kuin haluaa. En tiedä mikä on yliopistoliikunnan aikuisbalettikurssin pukukoodi: onko valkoiset trikoot… Jatka lukemista Aikuisbulleriina
Käärme paratiisissa
Raotan silmiäni ja tajuan, että on sunnuntai. Tänään ei ole mitään ohjelmassa. Vielä kokonainen vuorokausi ennen maanantaiaamua. Mitä sun pitäis tehdä? Mitä mä haluun saada tästä sunnuntaista irti? Aleksi nukkuu vielä. Haluaisin herättää hänet jo seurakseni, mutta maltan vielä mieleni. Arkena emme paljoa ehdi nähdä ja molemmat ovat aina niin väsyneitä ja poissaolevia, ettei yhdessäolo… Jatka lukemista Käärme paratiisissa
Hei Helli,
Eilen illalla tuli olo, että haluan taas kirjoittaa sulle. Toivottavasti jaksat lukea ja vastata mulle. Ja kiitos, jos saan taas julkaista vastauksesi blogissani. Ehkä joku blogini lukija painiskelee samanlaisten ongelmien kanssa ja saa lohtua vastauksestasi. Heräsin taas kuudelta. Ja neljältä. Ja kahdelta ja kahdeltatoista. Mutta nukuin siinä välissä. Kuudelta mieleeni tuli veljeni syöpä ja rupesin… Jatka lukemista Hei Helli,
Balleriinan painajainen
Rannekelloni näyttää jo viittä vaille, en varmasti ehdi ajoissa. Askeleeni muuttuvat juoksuksi, vaaleanpunaiset remmikengät hakkaavat asfalttia kiihtyvällä tahdilla, mutta en enää tiedä mikä on oikea suunta. Kortteli toisensa perään näyttää samalta – kotikaupungissani ei ole kerrostalokortteleita, Helsingissä on loputtomasti korkeita taloja joka suuntaan. Oli virhe kuunnella isäni neuvoa oikaista kulkemalla kortteleita vinottain. Mutta ajattelin, että… Jatka lukemista Balleriinan painajainen
Alppioksennustauti
Mä makaan sängyllä. Vatsaa kouristaa, varpaita palelee. Mulla on ehkä kuumetta, en tiedä, ei oo kuumemittaria. Mun oli pakko lähteä lounaan jälkeen kotiin. Tai siis kämpille, das Hausiin. Tää on ihan kauhee läävä. Mä luulen, että täällä on hometta. Aivan sairaan kylmä, ja kosteeta. Yks kylpyhuone kahdelletoista hengelle. Mun pitää käyttää vaan alakerran vessaa, jotta… Jatka lukemista Alppioksennustauti