Räntä liiskaantuu ruuhkabussin ikkunaan. Muutama pysäkki vielä, sitten ollaan Kurvissa, voisin hypätä ulos ja tarpoa sohjossa kotiin Torkkelinmäelle. Saatanan marraskuu, kello on vasta vähän yli neljä ja ulkona on jo pimeetä. Pitää mennä vielä kaupan kautta, kotona ei ole mitään syötävää. Yleensä teen koko viikon ruokaostokset maanantaina, mutta tänään saa kyllä pakastepizza kelvata, mietin sit… Jatka lukemista Psykopaatti yökylässä
Kategoria: 2010-luku
Siideripissikset
Nousen liukuportaat Hakaniemeen. Tuliskohan tuolta kätevästi kutonen, joka veisi mut Kurviin ja pääsisin pian kotiin ja suihkuun?– Riina!Käännyn vaistomaisesti äänen suuntaan. Mitä ihmettä, kuka mua huutaa? – Moi, sanon häkeltyneenä Annikalle. Emme ole nähneet ainakaan kuuteen vuoteen, ehkä kahdeksaan, lasken mielessäni. Miksi ihmeessä mun piti törmätä siihen just nyt, kun olen yltä päältä mudassa, pukeutuneena… Jatka lukemista Siideripissikset
Me mamut
Istun luokkahuoneessa ja tajuan olevani ainoa valkoihoinen. Olen myös naisista ainoa, joka ei ole peittänyt hiuksiaan huivilla. Pohdin, olenko heidän mielestään huoramainen hiukset valtoimenaan. Minulla on myös tosi lyhyet shortsit. Tai siis ei ne oikeasti ole lyhyet, mutta kalpeat polvet paljaana tunnen olevani alasti kaapupukuisten naisten joukossa. Tuntuikohan ala-asteella luokkani Abdeista tältä? Sanon Abdit monikossa,… Jatka lukemista Me mamut
Aikuisbulleriina
Sujautan uudet, nahkaiset balettitossut jalkaani. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Olisin halunnut ostaa mustat, kun kerrankin saa (balettikoulussa mustia tossuja saivat käyttää vain pojat, meille tytöille olivat sallittuja vain valkoiset ja puuterin väriset – kunhan koko luokalla oli samanväriset). Nyt saa myös pukeutua niin kuin haluaa. En tiedä mikä on yliopistoliikunnan aikuisbalettikurssin pukukoodi: onko valkoiset trikoot… Jatka lukemista Aikuisbulleriina
Käärme paratiisissa
Raotan silmiäni ja tajuan, että on sunnuntai. Tänään ei ole mitään ohjelmassa. Vielä kokonainen vuorokausi ennen maanantaiaamua. Mitä sun pitäis tehdä? Mitä mä haluun saada tästä sunnuntaista irti? Aleksi nukkuu vielä. Haluaisin herättää hänet jo seurakseni, mutta maltan vielä mieleni. Arkena emme paljoa ehdi nähdä ja molemmat ovat aina niin väsyneitä ja poissaolevia, ettei yhdessäolo… Jatka lukemista Käärme paratiisissa
Alppioksennustauti
Mä makaan sängyllä. Vatsaa kouristaa, varpaita palelee. Mulla on ehkä kuumetta, en tiedä, ei oo kuumemittaria. Mun oli pakko lähteä lounaan jälkeen kotiin. Tai siis kämpille, das Hausiin. Tää on ihan kauhee läävä. Mä luulen, että täällä on hometta. Aivan sairaan kylmä, ja kosteeta. Yks kylpyhuone kahdelletoista hengelle. Mun pitää käyttää vaan alakerran vessaa, jotta… Jatka lukemista Alppioksennustauti
Sivustaseuraaja: Opiskelija ruokalassa
Istun ikkunapöydässä ja katselen Hakaniemen punatiilisiä rakennuksia. Aurinko paistaa vielä aika voimakkaasti, taivas on tummansininen ja asfaltti on peittynyt kellanoransseihin lehtiin. Pyörittelen spagetti bolognesea haarukallani. Vähän tylsää istua taas yksin. Linjastosta kuuluu kova nauru, sellainen vähän liian kova, joka kuuluu liian selvästi puheensorinan yli. Tuttu nauru – se on se ainejärjestön puheenjohtaja, perässään muita hallituslaisia.… Jatka lukemista Sivustaseuraaja: Opiskelija ruokalassa
Metallica
Istun katsomossa ja annan katseeni kiertää stadionin ihmismerta. Olenkohan ikinä nähnyt näin montaa ihmistä kerralla? Stadion on rakennettu jännästi maanpinnan alapuolelle, se on itse asiassa valtava kuoppa, kuin kraatteri. Maan pinnalla on vain ruosteenväriset, yksikerroksisen talon korkuiset seinät, joissa on portit ihmismassojen virralle. Ehdin pyöräillä tästä ohi monta kertaa ennen kuin tajusin, että tuossahan on… Jatka lukemista Metallica