Katseeni harhailee tietokoneen ruudulla. Hypin välilehdestä toiseen, enkä tiedä mihin ryhtyä. Onko tässä mitään järkeä? Olisiko kannattanut vaan hakea jonnekin töihin eikä ryhtyä yrittäjäksi? Kuulen takaani rapinaa. Vilkaisen vaistomaisesti huoneen nurkassa olevalle sohvalle, käännän katseeni takaisin ruutuun ja olen jatkamassa töitä kun tajuntaani viimein iskee, mitä juuri näin. – Mitä helvettiä sä täällä teet? Piiska-Riina ei… Jatka lukemista Yksityisyrittäjän yllättävä työkaveri
Avainsana: Piiska-Riina
Kaksi kommentaattoria
Aiemmin julkaisemissani kirjoitusharjoituksissa olemme kehittäneet myötätuntoisen henkilön, Mama Hellin sekä kuvailleet sisäistä kriitikkoa, Piiska-Riinaa. Nyt hyödynnetään näitä hahmoja tässä kaksiosaisessa harjoituksessa! Vaihe 1: Arkipäivä Piiska-Riinan kommentoimana Sisäisen kriitikon ääni jäpättää usein aivan jatkuvasti taustalla. Toisinaan sen olemassaoloa ei huomaa, mutta silti sen typerät kommentit vaikuttavat omaan toimintaan. Anna sisäisen kriitikon nyt päästä ääneen omassa tekstissäsi. … Jatka lukemista Kaksi kommentaattoria
Kamppailusta skumppaan
Avaan hotellihuoneen oven ja raahaan laukun, repun, monot ja kenkäkassin sisään. Aleksi tulee perässä kiskoen omia laukkujaan. Huoneessa on tyypillinen itävaltalainen kahden tähden sisustus. Ensimmäiseksi vastassa on valtava, täyspuinen vaatekaappi ja sen takaa pilkottavat kylpyhuoneen ruskeat 70-lukulaiset kaakelit. Seinää koristaa halpa kukkataulu, joka on ripustettu aivan liian ylös, varmaankin peittämään naarmua. Ikkunassa roikkuu kellastuneet pitsiverhot,… Jatka lukemista Kamppailusta skumppaan
Kuka on Piiska-Riinasi?
Meillä jokaisella on sisäinen kriitikko. Se on ääni päässäsi, joka sanoo, että tästä ei tule mitään, olet surkea eikä sinun kannata edes yrittää. Kriitikko saattaa myös olla ankara piiskaaja, joka käskee sinua tekemään aina vain enemmän. Sillä on loputon vaatimusten lista, eikä sille riitä mikään saavutus. Se voi ilmestyä olkapäällesi kuiskailemaan, kun haluat kirjoittaa jotakin… Jatka lukemista Kuka on Piiska-Riinasi?
Piiska-Riina tulee kaapista
Meillä asuu Piiska-Riina. Se on semmoinen pikkuinen, vähän reilun metrin mittainen ukkeli, tai oikeastaan akka, joka asuu eteisen siivouskaapissa. Sieltä kuuluu välillä hienoinen kuiskuttelu, se kuuluu niin hiljaa, ettei voi olla varma kuuluuko se ääneen ollenkaan. Joten sitä on pakko kuunnella tarkemmin. Ja siellähän se Piiska-Riina kuiskii. Sillä on aina ihan hirveesti vaatimuksia: tee sitä,… Jatka lukemista Piiska-Riina tulee kaapista
Aikuisbulleriina
Sujautan uudet, nahkaiset balettitossut jalkaani. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Olisin halunnut ostaa mustat, kun kerrankin saa (balettikoulussa mustia tossuja saivat käyttää vain pojat, meille tytöille olivat sallittuja vain valkoiset ja puuterin väriset – kunhan koko luokalla oli samanväriset). Nyt saa myös pukeutua niin kuin haluaa. En tiedä mikä on yliopistoliikunnan aikuisbalettikurssin pukukoodi: onko valkoiset trikoot… Jatka lukemista Aikuisbulleriina
Käärme paratiisissa
Raotan silmiäni ja tajuan, että on sunnuntai. Tänään ei ole mitään ohjelmassa. Vielä kokonainen vuorokausi ennen maanantaiaamua. Mitä sun pitäis tehdä? Mitä mä haluun saada tästä sunnuntaista irti? Aleksi nukkuu vielä. Haluaisin herättää hänet jo seurakseni, mutta maltan vielä mieleni. Arkena emme paljoa ehdi nähdä ja molemmat ovat aina niin väsyneitä ja poissaolevia, ettei yhdessäolo… Jatka lukemista Käärme paratiisissa
Yksin yksiössä
Makaan patjalla lattialla ja olen niin yksin. Tästä mä haaveilin teininä: asuisin yksin Helsingissä ja ratikkakiskojen kolina kuuluis mun asuntoon. Mut nyt mä oon vaan niin yksin ja kaikki on mustaa. Kai tää on uus alku. Ja kai tää on parempi näin. Joskus suurinta rakkautta on päästää irti, sanotaan. Kuulostaa niin ällökliseiseltä, mutta nyt on… Jatka lukemista Yksin yksiössä
Välinpitämättömyys on pahempaa kuin viha
Mua huolestuttaa. Aikaisemmin mä pidin huolta ja aina sen puolia, hössötin ja huolehdin, toivoin ja pyysin, janosin jokaista yhteistä hetkeä. Nyt mä en kestä, mä en jaksa, mä olen väsynyt. Mulle on ihan sama lähteekö se baariin vai tuleeko mun kanssa kotiin. Ei epäitsekkäällä tavalla ihan sama, vaan ei oikeesti oo väliä, koska on oikeestaan… Jatka lukemista Välinpitämättömyys on pahempaa kuin viha
Mä en jaksa enää.
Kaikki on periaatteessa OK, olen onnellinen, mulla on asiat hyvin mun elämässä. Ongelma on siinä, etten jaksa elää sitä, kun on niin paljon suoritettavaa. Työ ja koulu on liian raskasta. En ehdi tehdä mitään muuta. En harrastaa mitään, enkä muuta. Mutta pakko tehdä töitä, koska pitää maksaa vuokra enkä saa Kelalta paljon mitään (koska oon… Jatka lukemista Mä en jaksa enää.