Piiskis on poissa, Bea tanssii pöydällä

Piiska-Riina on kai edelleen joogaamassa Intiassa. Mutta ei pelkoa, että täällä olisi tullut tylsää ilman sitä. Se kertoi kavereilleen että meillä on käty, joten nyt Josefiina ja Bea on pyörinyt täällä. Mulla kesti hetki (lue: pari kuukautta pari vuosikymmentä) tajuta, että ne asuu meillä. Eikä pelkästään meillä, vaan ne seuraa mua myös töihin ja harrastuksiin.… Jatka lukemista Piiskis on poissa, Bea tanssii pöydällä

Balleriinan päiväuni

Juna pysähtyy nykäisten rautatieasemalle. Mä olen valmiina ovella ja tiedän jo mitä nappia pitää painaa, että ne aukeavat. Hyppään laiturille ja olen mukana kiireisten ihmisten joukossa. Yhtä määrätietoisesti kuin muutkin lähden kävelemään kohti asemarakennusta ja marssin suoraan sen läpi. Asema on aivan valtava, aivan toista luokkaa kuin kotikaupungissa.  Onkohan muut mun luokkalaiset käynyt täällä? Ehkä… Jatka lukemista Balleriinan päiväuni

Aikuisbulleriina

Sujautan uudet, nahkaiset balettitossut jalkaani. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Olisin halunnut ostaa mustat, kun kerrankin saa (balettikoulussa mustia tossuja saivat käyttää vain pojat, meille tytöille olivat sallittuja vain valkoiset ja puuterin väriset – kunhan koko luokalla oli samanväriset). Nyt saa myös pukeutua niin kuin haluaa. En tiedä mikä on yliopistoliikunnan aikuisbalettikurssin pukukoodi: onko valkoiset trikoot… Jatka lukemista Aikuisbulleriina

Balleriinan painajainen

Rannekelloni näyttää jo viittä vaille, en varmasti ehdi ajoissa. Askeleeni muuttuvat juoksuksi, vaaleanpunaiset remmikengät hakkaavat asfalttia kiihtyvällä tahdilla, mutta en enää tiedä mikä on oikea suunta. Kortteli toisensa perään näyttää samalta – kotikaupungissani ei ole kerrostalokortteleita, Helsingissä on loputtomasti korkeita taloja joka suuntaan. Oli virhe kuunnella isäni neuvoa oikaista kulkemalla kortteleita vinottain. Mutta ajattelin, että… Jatka lukemista Balleriinan painajainen

Sivustaseuraaja: Baletinopettaja

Olen omistanut koko elämäni baletille. Ensin tanssijattarena maailmaa kiertäen ja nyt opettajana Kansallisoopperan balettikoulussa. Minusta on upeaa, että voin jakaa tanssin lahjaa eteenpäin ja hioa aina vain uusista nuorista timantteja, uusia tähtiä baletin säkenöivälle taivaalle. Baletti on uhraamista. Se vaatii jo lähtökohtaisesti paljon: ilman oikeanlaista ruumiinrakennetta, jalkojen aukikiertoa, musikaalisuutta, kannateltua ryhtiä ja eteeristä olemusta siihen… Jatka lukemista Sivustaseuraaja: Baletinopettaja

Ankeriaan synty

Käärme syntyi balettitunnilla. Ekalle tunnille mennessäni se oli vain pieni, huomaamaton toukka sisälläni. Mutta pian huomasin, että täällä onkin oltava aina valppaana. Ihan eri tavalla kuin koulussa. Koulussa riittää, että katsoo opettajan suuntaan ja viittaamalla saa halutessaan opettajan huomion. Baletissa on toisin, koko ajan on oltava valppaana kuin villieläin viidakossa. Kun opettaja näyttää malliksi, ei… Jatka lukemista Ankeriaan synty