Uneton yö

Monen hyvän yön putken jälkeen heräsin taas yhtäkkiä aamuyöllä ja tiesin heti, etten saa enää unta. Makasin hetken painavan peiton alla, itkin vähän ja hiivin sitten vierashuoneeseen, jotta Aleksi voisi vielä nukkua. Hivuttauduin kovien pellavalakanoiden väliin, kuuntelin pari tuntia Kaija Koon äänikirjaa, mutta uni ei vain tullut. Herätys olisi seitsemältä, kolmen tunnin päästä. Laitoin herätyksen… Jatka lukemista Uneton yö

Tajunnanvirtaa ja katastrofiajatuksia

Tässä mä taas olen. Kirjoitan. Työväenopiston kirjoituskurssi, se on ihan kamala: kukin lukee vuorollaan, opettaja kehuu maasta taivaisiin. Ei siitä opi mitään. Haluan kritiikkiä, haluan kehittyä. Mitä hyötyä on kehuista? Se, joka ei ikinä lue kenellekään, jännittää. Maksaa raukka kehuista. Mutta minä julkaisen blogia, kaikki on julkista. Tiedän jo, että osaan. Kun kaikki kehutaan, ei… Jatka lukemista Tajunnanvirtaa ja katastrofiajatuksia

Uimakandidaatti

Me käytiin lapsena silloin tällöin uimassa. Äiti ui aina kilometrin matkaa. Edeten rintaa tasaista vauhtiaan, siihen meni noin 40 minuuttia. Radan päässä oli mittari, jota käännettiin pykälä eteenpäin joka kierroksen jälkeen. Kun mittari oli kiertänyt koko ympyrän, oli kilometri täynnä ja sitten sai mennä saunaan.  Joka kesä menimme viikoksi uimakouluun. Pyöräilin siskoni kanssa yhdessä uimahallille,… Jatka lukemista Uimakandidaatti