-
Paluumuuttaja
Suomessa. Nauroin kaupassa ääneen, kurkku olikin halpaa: per kilo, ei kappale. Kassalla tajusin, olisi pitänyt punnita. Co-working space on kuollut 16:30, itärannikolla vasta heräillään. Ravintolat kiinni kahdeksalta, vain juntit menee syömään niin aikaisin. Aurinko paistaa jatkuvalla syötöllä, taivas on tummansininen.Tuuli tuntuu kasvoilla ja tuivertaa tukkaa, muistuttaa: olet elossa. Ymmärrän kaiken, mutta kukaan ei puhu mitään.Mua……
-
Aalto
Masennus yrittää taas vyöryä mun päälle Musta märkä kylmä aalto Vanha tuttu jo kymmenen vuoden takaa kuiskii korvaan: Sä et tuu ikinä saamaan yhtään asiakasta. Sää Suomessa on kohta ihan paska. Sä tukehdut kaamokseen. Kotimatkalla metrossa ihmispaljous ahdistus Mainoksia ihmiskasvoja puhetta ilmeitä itkua Tiedäksä sen urpon, siitä ei koskaan tullut yhtään mitään? Koura puristaa kurkkua.……
-
Piiskis on poissa, Bea tanssii pöydällä
Piiska-Riina on kai edelleen joogaamassa Intiassa. Mutta ei pelkoa, että täällä olisi tullut tylsää ilman sitä. Se kertoi kavereilleen että meillä on käty, joten nyt Josefiina ja Bea on pyörinyt täällä. Mulla kesti hetki (lue: pari kuukautta pari vuosikymmentä) tajuta, että ne asuu meillä. Eikä pelkästään meillä, vaan ne seuraa mua myös töihin ja harrastuksiin.……
-
Piiska-Riinan valaistuminen
Moi Helli, tää voi kuulostaa vähän oudolta, mutta musta tuntuu että mä oon ihan eri ihminen kuin ennen. En tiedä aivan tarkkaan mistä se johtuu, mutta kaikki taisi saada alkunsa siitä kun Riina muutti takaisin Suomeen. Se käski mun ottaa vähän lomaa, joten matkustin Itävaltaan ja asetuin alppiniitylle makaamaan. Siitä meni aika usein ohi pyöräilijöitä……
-
Ankeriaan tulevaisuus
Mä ja Ankerias. Ankerias ja mä. Meillä on edessämme loistava tulevaisuus. Olkoonkin, että takanamme on myrskyisä menneisyys. Se on unohdettu. Tai ei unohdettu, vaan sovittu, sovitettu ja hyväksytty! Tulevaisuudessa me ollaan parhaita kavereita, oikea voimakaksikko. Moni on meille kateellinen, sillä meidän tiimi toimii niin hyvin. Ankerias on mun sisäinen elämänvoima, se laittaa mun koneet käyntiin……
-
Pomon puhuttelussa
Toimariina: Hei Riina, olisko sulla hetki aikaa? Riina: Toki. Toimariina: Miltä ekat viikot yrittäjänä on tuntunu? Riina: Ihan hirveesti kaikkee selvitettävää, enkä mä oo vieläkään saanu lounasseteleitä hankittua tai edes kaikkia vakuutuksia otettua. Toimariina: Nyt vähän armoa, sä perustit tän yrityksen vasta kuukausi sitten! Riina: Mut tuntuu et mulla pitäis olla jo nettisivut pystyssä ja……
-
Kaikki käy hyvin
Eli miten luovuin masennuslääkityksestä, osa 2. (Lue osa 1 täältä.) Mulle on päivänselvää, että lääkkeen lopetus ei tule vaikuttamaan muhun mitenkään. Se ei ollut merkittävin tekijä toipumisessani, joten miksi sen lopettamisella olisi vaikutusta? Agomelatiini nopeutti mun kehon rauhoittumista ja nyt mun keho on normaali. Mä nukun hyvin ja silloin mun mieli pysyy hyvänä. Lopetusvaiheen oireet……
-
Viimeinen pilleri
Eli miten luovuin masennuslääkityksestä, osa 1. Joka ilta hampaiden pesun jälkeen nielaisen tottuneesti pienen keltaisen pillerin. Yhdessä liuskassa on neljätoista agomelatiini-tablettia, yksi jokaiselle päivälle kahden viikon ajan. Masennusta sairastavaa potilasta on hoidettava riittävän pitkään, vähintään 6 kuukautta, jotta oireiden voidaan varmistaa hävinneen täysin. Pikaisella laskutoimituksella roskiin on lentänyt kolmekymmentäkuusi tyhjää liuskaa, kaksi kuussa kahdeksantoista kuukauden……
-
Rakas Riina,
olen kirjoittanut sinulle jo monta kertaa, mutta et tainnut saada viestejäni, koska ne menivät vanhaan ulkomaalaiseen numeroosi. Onneksi nyt tajusin lähettää viestin tähän uuteen suomalaiseen numeroon, jotta varmasti saat sen. Olisit varmasti tarvinnut tukea ja tsemppiä viime viikkoina, joten pahoittelen että tsempit meni bittiavaruuteen. Ymmärrän kyllä, että et ole ehtinyt minulle uutta numeroasi päivittää, sillä……
-
Yksityisyrittäjän yllättävä työkaveri
Katseeni harhailee tietokoneen ruudulla. Hypin välilehdestä toiseen, enkä tiedä mihin ryhtyä. Onko tässä mitään järkeä? Olisiko kannattanut vaan hakea jonnekin töihin eikä ryhtyä yrittäjäksi? Kuulen takaani rapinaa. Vilkaisen vaistomaisesti huoneen nurkassa olevalle sohvalle, käännän katseeni takaisin ruutuun ja olen jatkamassa töitä kun tajuntaani viimein iskee, mitä juuri näin. – Mitä helvettiä sä täällä teet? Piiska-Riina ei……