Paluumuuttaja

lintupatsas kalasatamassa keväällä

Suomessa.
Nauroin kaupassa ääneen, kurkku olikin halpaa: per kilo, ei kappale.
Kassalla tajusin, olisi pitänyt punnita.
Co-working space on kuollut 16:30, itärannikolla vasta heräillään.
Ravintolat kiinni kahdeksalta, vain juntit menee syömään niin aikaisin.

Aurinko paistaa jatkuvalla syötöllä, taivas on tummansininen.
Tuuli tuntuu kasvoilla ja tuivertaa tukkaa, muistuttaa: olet elossa.

Ymmärrän kaiken, mutta kukaan ei puhu mitään.
Mua kyllä ymmärretään ja saan olla hauska. 
Alepassa kysyi Karjalanpiirakoita vai peruna-? ja mä sanoin että Maista
Se nauroi ja niin helposti ilahdutin toisen päivää, annoin vaan ajatuksen tulla ulos, pidättelemättä.
Ennen piti pinnistää, hauska en saksaksi edes yrittänyt olla. 
Englanniksi yritin, puolitiehen jäi. Kun en yrittänyt, naurettiin mulle.

Helppoa, sen kun vaan soittaa aspaan ja asiat järjestyy. 
Yllättäen tykkään puhua puhelimessa. 
Ymmärrän rivien välit, kysyn jo ennalta, haastankin vähän.

Lehdet puhuu inflaatiosta, kaverit valittaa kalliita hintoja.
Suomalaisena saan alennusta pyytämättä.
Suksimyyjän kanssa länkytin ummet ja lammet, sain sauvoihin remmit kaupan päälle.
Ostaminen ei olekaan kielikoe ja stressin paikka.
Lounas maksaa pari kymppiä kahdelle, salaattipöytä, kahvit ja santsikuppikin vielä. 

Kotona en voi olla purkamatta laatikoita, siksi en haluaisi olla täällä.
Ei ole sohvaa ja telkkarin tilalla on laatikkokasa. 
Haarukat löytyi viimeisestä laatikosta, nyt voisi jo laittaa ruokaa.
Vaikka ei tartte, kun kaupassa on einesten rivi.
Yhtäkkiä muistan viilin, maailmalla matkannut kaneli pölähti jo ekasta boksista. 

Eilen kaipasin taukoa aherrukseen, kokeilin lähipaikan joogaa. 
Suoritusvapaalla alueella niskaseisonnassa, aina sai mennä kuolleen miehen asanaan. 
Moni makasi kuolleena, pokkana koko tunnin. Minä seisoin.
Nukuin sikeästi, kuukauden parhaat unipisteet. Nyt niska on jäykkä, ei henki kulje.
Apteekista buranaa. Vielä loputon jono päätöksiä, sopimuksia ja selvityksiä.

Laitan viestin Sunnuntaina iltakävelylle? 
Kävelyseura kera loputtoman rupattelun auringonlaskussa on taattu.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *