Paluumuuttaja

Suomessa. Nauroin kaupassa ääneen, kurkku olikin halpaa: per kilo, ei kappale. Kassalla tajusin, olisi pitänyt punnita. Co-working space on kuollut 16:30, itärannikolla vasta heräillään. Ravintolat kiinni kahdeksalta, vain juntit menee syömään niin aikaisin. Aurinko paistaa jatkuvalla syötöllä, taivas on tummansininen.Tuuli tuntuu kasvoilla ja tuivertaa tukkaa, muistuttaa: olet elossa. Ymmärrän kaiken, mutta kukaan ei puhu mitään.Mua… Jatka lukemista Paluumuuttaja

Aalto

Masennus yrittää taas vyöryä mun päälle Musta märkä kylmä aalto Vanha tuttu jo kymmenen vuoden takaa kuiskii korvaan: Sä et tuu ikinä saamaan yhtään asiakasta. Sää Suomessa on kohta ihan paska. Sä tukehdut kaamokseen. Kotimatkalla metrossa ihmispaljous ahdistus Mainoksia ihmiskasvoja puhetta ilmeitä itkua Tiedäksä sen urpon, siitä ei koskaan tullut yhtään mitään? Koura puristaa kurkkua.… Jatka lukemista Aalto

Oma unelmapomo

Useimmilla työssäkäyvillä on esihenkilö ja ideaalitapauksessa tämä henkilö on pätevä, kannustava ja mukava tyyppi. On kuitenkin paljon ihmisiä, joilla ei ole pomoa lainkaan ja valitettavan usein esihenkilöt ovat melko kelvottomia.  Mielestäni jokaisella pitäisi olla mahtava pomo, joka tukisi ja auttaisi työnteossa (tai opiskelussa, työnhaussa, yrittämisessä tai ihan vaan elämänhallinnassa). Onneksi mikään ei estä sinua luomasta… Jatka lukemista Oma unelmapomo

Piiskis on poissa, Bea tanssii pöydällä

Piiska-Riina on kai edelleen joogaamassa Intiassa. Mutta ei pelkoa, että täällä olisi tullut tylsää ilman sitä. Se kertoi kavereilleen että meillä on käty, joten nyt Josefiina ja Bea on pyörinyt täällä. Mulla kesti hetki (lue: pari kuukautta pari vuosikymmentä) tajuta, että ne asuu meillä. Eikä pelkästään meillä, vaan ne seuraa mua myös töihin ja harrastuksiin.… Jatka lukemista Piiskis on poissa, Bea tanssii pöydällä

Mama-Hellin ja Piiska-Riinan dialogi

Olemme kehittäneet aiemmissa harjoituksissa myötätuntoisen henkilön sekä kuvanneet sisäistä piiskaajaamme. Minun myötätuntoisen hahmoni nimi on Mama Helli ja sisäinen kriitikkoni on Piiska-Riina.  Nyt laitamme heidät dialogiin!  1. Lue ensin kirjoittamasi kuvaukset hahmoistasi, jotta osaat eläytyä rooleihin. Millaisella tyylillä hahmot puhuvat: murteella, slangilla, kirjakielellä, kiroillen, hienostellen, lapsellisesti vai virallisesti?  2. Pohdi sitten hetki sitä, mikä on… Jatka lukemista Mama-Hellin ja Piiska-Riinan dialogi

Piiska-Riinan valaistuminen

Moi Helli, tää voi kuulostaa vähän oudolta, mutta musta tuntuu että mä oon ihan eri ihminen kuin ennen. En tiedä aivan tarkkaan mistä se johtuu, mutta kaikki taisi saada alkunsa siitä kun Riina muutti takaisin Suomeen. Se käski mun ottaa vähän lomaa, joten matkustin Itävaltaan ja asetuin alppiniitylle makaamaan. Siitä meni aika usein ohi pyöräilijöitä… Jatka lukemista Piiska-Riinan valaistuminen

Ankeriaan tulevaisuus

Mä ja Ankerias. Ankerias ja mä. Meillä on edessämme loistava tulevaisuus.  Olkoonkin, että takanamme on myrskyisä menneisyys. Se on unohdettu. Tai ei unohdettu, vaan sovittu, sovitettu ja hyväksytty! Tulevaisuudessa me ollaan parhaita kavereita, oikea voimakaksikko. Moni on meille kateellinen, sillä meidän tiimi toimii niin hyvin.  Ankerias on mun sisäinen elämänvoima, se laittaa mun koneet käyntiin… Jatka lukemista Ankeriaan tulevaisuus

Pomon puhuttelussa

Toimariina: Hei Riina, olisko sulla hetki aikaa? Riina: Toki. Toimariina: Miltä ekat viikot yrittäjänä on tuntunu? Riina: Ihan hirveesti kaikkee selvitettävää, enkä mä oo vieläkään saanu lounasseteleitä hankittua tai edes kaikkia vakuutuksia otettua. Toimariina: Nyt vähän armoa, sä perustit tän yrityksen vasta kuukausi sitten! Riina: Mut tuntuu et mulla pitäis olla jo nettisivut pystyssä ja… Jatka lukemista Pomon puhuttelussa

Kaikki käy hyvin 

Eli miten luovuin masennuslääkityksestä, osa 2. (Lue osa 1 täältä.) Mulle on päivänselvää, että lääkkeen lopetus ei tule vaikuttamaan muhun mitenkään. Se ei ollut merkittävin tekijä toipumisessani, joten miksi sen lopettamisella olisi vaikutusta? Agomelatiini nopeutti mun kehon rauhoittumista ja nyt mun keho on normaali. Mä nukun hyvin ja silloin mun mieli pysyy hyvänä. Lopetusvaiheen oireet… Jatka lukemista Kaikki käy hyvin 

Viimeinen pilleri

Eli miten luovuin masennuslääkityksestä, osa 1.  Joka ilta hampaiden pesun jälkeen nielaisen tottuneesti pienen keltaisen pillerin. Yhdessä liuskassa on neljätoista agomelatiini-tablettia, yksi jokaiselle päivälle kahden viikon ajan.  Masennusta sairastavaa potilasta on hoidettava riittävän pitkään, vähintään 6 kuukautta, jotta oireiden voidaan varmistaa hävinneen täysin.  Pikaisella laskutoimituksella roskiin on lentänyt kolmekymmentäkuusi tyhjää liuskaa, kaksi kuussa kahdeksantoista kuukauden… Jatka lukemista Viimeinen pilleri