Eli miten luovuin masennuslääkityksestä, osa 1. Joka ilta hampaiden pesun jälkeen nielaisen tottuneesti pienen keltaisen pillerin. Yhdessä liuskassa on neljätoista agomelatiini-tablettia, yksi jokaiselle päivälle kahden viikon ajan. Masennusta sairastavaa potilasta on hoidettava riittävän pitkään, vähintään 6 kuukautta, jotta oireiden voidaan varmistaa hävinneen täysin. Pikaisella laskutoimituksella roskiin on lentänyt kolmekymmentäkuusi tyhjää liuskaa, kaksi kuussa kahdeksantoista kuukauden… Jatka lukemista Viimeinen pilleri
Tekijä: riina
Rakas Riina,
olen kirjoittanut sinulle jo monta kertaa, mutta et tainnut saada viestejäni, koska ne menivät vanhaan ulkomaalaiseen numeroosi. Onneksi nyt tajusin lähettää viestin tähän uuteen suomalaiseen numeroon, jotta varmasti saat sen. Olisit varmasti tarvinnut tukea ja tsemppiä viime viikkoina, joten pahoittelen että tsempit meni bittiavaruuteen. Ymmärrän kyllä, että et ole ehtinyt minulle uutta numeroasi päivittää, sillä… Jatka lukemista Rakas Riina,
Yksityisyrittäjän yllättävä työkaveri
Katseeni harhailee tietokoneen ruudulla. Hypin välilehdestä toiseen, enkä tiedä mihin ryhtyä. Onko tässä mitään järkeä? Olisiko kannattanut vaan hakea jonnekin töihin eikä ryhtyä yrittäjäksi? Kuulen takaani rapinaa. Vilkaisen vaistomaisesti huoneen nurkassa olevalle sohvalle, käännän katseeni takaisin ruutuun ja olen jatkamassa töitä kun tajuntaani viimein iskee, mitä juuri näin. – Mitä helvettiä sä täällä teet? Piiska-Riina ei… Jatka lukemista Yksityisyrittäjän yllättävä työkaveri
Tajunnanvirtaa
Ota kynä ja paperia. Laita silmäsi kiinni ja hengitä syvään sisään ja ulos. Ala kirjoittaa. Mitä ikinä mieleesi tulee, laita se paperille. Älä välitä kielioppisäännöistä tai kirjoitusvirheistä äläkä korjaa tekstiäsi. Kirjoita niin nopeasti kuin pystyt. Annan ajatustesi virrata rehellisesti ja sensuroimatta paperille. Jos mieleesi tulee kysymys, kirjoita se ja vastaa siihen. Kirjoita mikä sinua pelottaa,… Jatka lukemista Tajunnanvirtaa
Ankerias horroksessa
Mulla on nyt sellainen olo, että mikään ei oikein huvita. En ole erityisemmin innostunut mistään ja kaikkeen ryhtyminen on vähän vaikeaa. On tää toki parempi kuin se jatkuva ylivireys ja ahdistus, mikä mulla oli vuosi sitten. Kun koko ajan tuntui, että on pakko tehdä jotain hyödyllistä ja kun alkoi tehdä, niin Ankerias villiintyi mun sisällä,… Jatka lukemista Ankerias horroksessa
Toimariina
Aion perustaa ensi vuonna yrityksen, joten olen tutustunut eri yritysmuotoihin, ottanut selvää yrityksen verotuksesta ja perehtynyt yrityslakiin. Olen myös lukenut yrityksen perustaneiden henkilöiden kokemuksista ja alkanut ymmärtää, miten yrittäjyys vaikuttaa ihmisen identiteettiin. Yrittäjyys on kokonaisvaltaista, itsenäistä ja usein myös yksinäistä: yksityisyrittäjänä peilistä katsoo samaan aikaan työntekijä, työnantaja ja toimitusjohtaja. Yrittäjän on osattava johtaa itseään. Opin… Jatka lukemista Toimariina
Balleriinan päiväuni
Juna pysähtyy nykäisten rautatieasemalle. Mä olen valmiina ovella ja tiedän jo mitä nappia pitää painaa, että ne aukeavat. Hyppään laiturille ja olen mukana kiireisten ihmisten joukossa. Yhtä määrätietoisesti kuin muutkin lähden kävelemään kohti asemarakennusta ja marssin suoraan sen läpi. Asema on aivan valtava, aivan toista luokkaa kuin kotikaupungissa. Onkohan muut mun luokkalaiset käynyt täällä? Ehkä… Jatka lukemista Balleriinan päiväuni
Painajaisesta päiväuneksi
Muistiin ei voi luottaa. Usein kuvittelemme, että se, mitä muistamme on absoluuttisen totta, mutta todellisuudessa näin ei ole. Eri ihmisten muistot samasta tapahtumasta voivat olla aivan erilaisia ja omat muistomme voivat vuosien myötä muuttua. Huomasin tämän kirjoitettuani tekstin Balleriinan painajainen. Se on kuvaus todellisesta tapahtumasta, kun 10-vuotiaana eksyin matkalla balettitunnille. En tietenkään voinut muistaa kaikkia… Jatka lukemista Painajaisesta päiväuneksi
Optimistijolla
– Miten meni? isä kysyy, kun pääsemme rantaan.– Ihan kivaa, mut vähä ahdasta, vastaan ja avaan pelastusliivien soljen.– Optarit on mitoitettu yhdelle hengelle, isä hymyilee.– Joo siellä kurssilla oli kyl helpompaa, ku oli vaan yks tyyppi per vene, siskoni toteaa. Ai tässä ei olekaan tarkoitus tunkea kahta lasta samaan veneeseen! Jos ne on siellä kurssilla… Jatka lukemista Optimistijolla
Pessimistijolla
– Miten meni? isä kysyy, kun pääsemme rantaan.– Ihan kivaa, mut vähä ahdasta, vastaan ja avaan pelastusliivien soljen.– Optarit on mitoitettu yhdelle hengelle, isä tuhahtaa.– Joo siellä kurssilla oli kyl helpompaa, kun oli vaan yks tyyppi per vene, siskoni huokaisee ja mulkaisee mua. Turha siis valittaa, meitä oli liikaa veneessä. Aika vauvamaista oikeestaan mennä isosiskon… Jatka lukemista Pessimistijolla