Katseeni harhailee tietokoneen ruudulla. Hypin välilehdestä toiseen, enkä tiedä mihin ryhtyä. Onko tässä mitään järkeä? Olisiko kannattanut vaan hakea jonnekin töihin eikä ryhtyä yrittäjäksi?
Kuulen takaani rapinaa. Vilkaisen vaistomaisesti huoneen nurkassa olevalle sohvalle, käännän katseeni takaisin ruutuun ja olen jatkamassa töitä kun tajuntaani viimein iskee, mitä juuri näin.
– Mitä helvettiä sä täällä teet?
Piiska-Riina ei edes nosta katsettaan läppärinsä näytöstä, jatkaa vain kiivasta naputteluaan ja toteaa tyynesti:
– Toimariina palkkas mut.
– Miks ihmeessä? kiljun ja tunnen kuinka silmäni pullistuvat ulos päästäni.
– Mä oon hyvä riskianalyytikko.
– Ei me tarvita mitään riskianalyytikkoa!
– Kuule, teidän firmalla on sen verran isot riskit kyseessä että ootte kohta ihan kusessa. Kulmakarvoja myöten lirissä. Ootas mä naputtelen tän raportin valmiiks, kilahtaa ihan just sun postiin.
Tuijotan Piiska-Riinan läppärin kantta epäuskoisena kunnes oma koneeni ilmoittaa saapuneesta mailista. Ruudulleni lävähtää armotonta tekstiä. Piiska-Riina on listannut kaikki mahdolliset asiat, jotka yrityksessäni voi mennä pieleen. Toimistossa syttyy tulipalo ja koko omaisuus tuhoutuu. Joku varastaa identiteettisi, laittaa sinut jonkin toisen yrityksen hallituksen puheenjohtajaksi ja joudut vastaamaan yrityksen veloista. Skrollaan alaspäin, listausta jatkuu monta sivua, rivivälillä 1, fontilla 8. Kukaan ei halua ostaa sinun palveluitasi. Saat huonoa palautetta asiakkailta. Joku alkaa levittää yrityksestäsi perättömiä huhuja, jotka pilaavat maineesi.
Katse edelleen tekstissä tartun puhelimeen ja soitan Toimariinalle.
– Tää ei voi olla totta, sanon lamaantuneena.
– No moikka Riina, miten menee? Niin siis mikä ei voi olla totta? Toimariina juttelee iloisesti langan toisessa päässä.
– Ei me voida ottaa tota Piiska-Riinaa tänne.
– Mä oon ymmärtänyt että riskienhallinta on tosi tärkeetä. Mut hei, kerro lisää.
– Siis ei mun työstä tuu yhtään mitään, jos mulle lähetellään tällasia raportteja, missä manataan mikä kaikki vois mennä pieleen, tää pilaa mun fiiliksen ihan kokonaan ja multa menee usko koko hommaan!
– Se on kyllä vielä koeajalla…
– Anna sille potkut!
– Hei mitä jos sä vähän muokkaisit sitä raporttia ja kirjoittaisit joka kohtaan, että mitä noissa worst case -skenaarioissa vois tehdä?
– Miks mun pitäis korjata sen työtä?
– Mä tiedän että sä oot tosi hyvä miettimään ratkaisuja ja keksimään positiivisia vaihtoehtoja. Se antais sullekin lisää luottamusta!
Tuijotan vielä hetken Piiska-Riinan pientä pränttiä ja puhisen itsekseni. Ainakin tiedän nyt, mihin tehtävään ryhtyä. Klikkaan rivinvaihdon ensimmäisen väittämän jälkeen. Meillä on vakuutus, mikä korvaa tulipalon aiheuttamat vahingot. Vakuutusrahoilla voidaan ostaa nykyistä kivempi sisustus! Hah, siitäs sait, Piiskis. Identiteettivarkaus on rikos, joten teen rikosilmoituksen, vältyn maksamasta velkoja ja rikollinen laitetaan telkien taakse. Lisäksi otan yhteyttä Iltalehteen ja yritykseni saa ilmaista mainosta.
Nyt hakkaan näppäimistöä jo vähintään yhtä kovalla raivolla kuin Piiska-Riina hetki sitten. Jos minulla ei ole riittävästi asiakkaita, panostan markkinointiin ja verkostoitumiseen. Samalla tutustun mielenkiintoisiin ihmisiin, joiden kanssa ryhdyn yhteistyöhön. Huonoa palautetta saadessani kysyn lisätietoja, jotta ymmärrän paremmin, mikä on mennyt pieleen. Otan oppia palautteesta ja palveluni kehittyvät huikeasti. Otan yhteyttä perättömien huhujen levittäjään ja tarjoan hänelle palveluani ilmaiseksi. Saan yhden asiakkaan lisää. Lisäksi otan yhteyttä Iltasanomiin ja saan lisää ilmaista julkisuutta.
Kun olen kirjoittanut vastineen viimeiseenkin väitteeseen, tallennan tiedoston ja lähetän sen samalla kertaa sekä Piiska-Riinalle että Toimariinalle. Lisään huomiselle tehtävälistalleni vakuutusten hankkimisen ja markkinointikurssien sekä verkostoitumistapahtumien kartoittamisen. Lyön läppärin kannen voitonriemuisena kiinni ja käännyn katsomaan taakseni, mutta sohvalla ei ole ketään.