Juna pysähtyy nykäisten rautatieasemalle. Mä olen valmiina ovella ja tiedän jo mitä nappia pitää painaa, että ne aukeavat. Hyppään laiturille ja olen mukana kiireisten ihmisten joukossa. Yhtä määrätietoisesti kuin muutkin lähden kävelemään kohti asemarakennusta ja marssin suoraan sen läpi. Asema on aivan valtava, aivan toista luokkaa kuin kotikaupungissa. Onkohan muut mun luokkalaiset käynyt täällä? Ehkä… Jatka lukemista Balleriinan päiväuni
Avainsana: muistot
Optimistijolla
– Miten meni? isä kysyy, kun pääsemme rantaan.– Ihan kivaa, mut vähä ahdasta, vastaan ja avaan pelastusliivien soljen.– Optarit on mitoitettu yhdelle hengelle, isä hymyilee.– Joo siellä kurssilla oli kyl helpompaa, ku oli vaan yks tyyppi per vene, siskoni toteaa. Ai tässä ei olekaan tarkoitus tunkea kahta lasta samaan veneeseen! Jos ne on siellä kurssilla… Jatka lukemista Optimistijolla
Pessimistijolla
– Miten meni? isä kysyy, kun pääsemme rantaan.– Ihan kivaa, mut vähä ahdasta, vastaan ja avaan pelastusliivien soljen.– Optarit on mitoitettu yhdelle hengelle, isä tuhahtaa.– Joo siellä kurssilla oli kyl helpompaa, kun oli vaan yks tyyppi per vene, siskoni huokaisee ja mulkaisee mua. Turha siis valittaa, meitä oli liikaa veneessä. Aika vauvamaista oikeestaan mennä isosiskon… Jatka lukemista Pessimistijolla
Siideripissikset
Nousen liukuportaat Hakaniemeen. Tuliskohan tuolta kätevästi kutonen, joka veisi mut Kurviin ja pääsisin pian kotiin ja suihkuun?– Riina!Käännyn vaistomaisesti äänen suuntaan. Mitä ihmettä, kuka mua huutaa? – Moi, sanon häkeltyneenä Annikalle. Emme ole nähneet ainakaan kuuteen vuoteen, ehkä kahdeksaan, lasken mielessäni. Miksi ihmeessä mun piti törmätä siihen just nyt, kun olen yltä päältä mudassa, pukeutuneena… Jatka lukemista Siideripissikset
Me mamut
Istun luokkahuoneessa ja tajuan olevani ainoa valkoihoinen. Olen myös naisista ainoa, joka ei ole peittänyt hiuksiaan huivilla. Pohdin, olenko heidän mielestään huoramainen hiukset valtoimenaan. Minulla on myös tosi lyhyet shortsit. Tai siis ei ne oikeasti ole lyhyet, mutta kalpeat polvet paljaana tunnen olevani alasti kaapupukuisten naisten joukossa. Tuntuikohan ala-asteella luokkani Abdeista tältä? Sanon Abdit monikossa,… Jatka lukemista Me mamut
Aikuisbulleriina
Sujautan uudet, nahkaiset balettitossut jalkaani. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Olisin halunnut ostaa mustat, kun kerrankin saa (balettikoulussa mustia tossuja saivat käyttää vain pojat, meille tytöille olivat sallittuja vain valkoiset ja puuterin väriset – kunhan koko luokalla oli samanväriset). Nyt saa myös pukeutua niin kuin haluaa. En tiedä mikä on yliopistoliikunnan aikuisbalettikurssin pukukoodi: onko valkoiset trikoot… Jatka lukemista Aikuisbulleriina
Balleriinan painajainen
Rannekelloni näyttää jo viittä vaille, en varmasti ehdi ajoissa. Askeleeni muuttuvat juoksuksi, vaaleanpunaiset remmikengät hakkaavat asfalttia kiihtyvällä tahdilla, mutta en enää tiedä mikä on oikea suunta. Kortteli toisensa perään näyttää samalta – kotikaupungissani ei ole kerrostalokortteleita, Helsingissä on loputtomasti korkeita taloja joka suuntaan. Oli virhe kuunnella isäni neuvoa oikaista kulkemalla kortteleita vinottain. Mutta ajattelin, että… Jatka lukemista Balleriinan painajainen
Kukko kukkii
Mä en muista mun lapsuudesta juuri mitään. Ajasta ennen koulua muistan vain kaksi asiaa. Kävin hoidossa Maire-nimisen perhepäivähoitajan luona. Muut söi siellä Weetabixejä, mutta mä en tykännyt niistä, joten söin aina aamupalan kotona. Esikoulussa oli ystävänpäivänä “kaveripäivä” eli jokaisen piti tuoda kaveri mukanaan eskariin. Mulla ei ollut ketään kaveria esikoulun ulkopuolelta, joten onneksi mun mummo… Jatka lukemista Kukko kukkii