Käteni kauhovat vettä. Katseeni tiukasti katon puurimoissa, jotta pysyn suorassa radalla. Kolmas kerta tähän suuntaan, siis vasta vähän yli sata metriä suoritettuna. Kun olen uinut saman uudestaan kasassa on kaksisataa metriä, eli viidennes kilometristä. Vasta!
Kilometri on pitkä kuin vuosi ja olen samassa kohtaa kuin elämässä: viidennes elämästä täällä ullkomaanelävänä takana, vielä neljä viidesosaa elettävänä.
Pian alun jälkeen uinti alkaa luistaa, kuten aina. Turhat ajatukset ei enää vaivaa, keskityn vain veteen ja hiljaisuuteen pinnan alla. Kehoni löytää oikean rytmin, jota hengitys rauhallisesti säestää. Nautin elämästä täällä.
Tiedän, pian altaan mittoja olisi enää muutama jäljellä, aika nousta altaasta tulee aina salakavalasti. Olisi lopetettava, vaikka kulkisi kuinka hyvin. Kun viimein kiskoisin itseni ylös altaan reunalle olisi lihakset raukeat ja sanoisivat nyt riittää.
Mutta mitä tapahtuu, kun tiedoksi tulee, että nyt ei uidakaan tuttua kilometriä vaan sen sijaan kolme? En ole koskaan uinut kerralla niin pitkää matkaa, en edes puolia siitä!
Aluksi olen intoa täynnä: saan jatkaa ja antaa käsien kauhoa rytmiä, ei tarvitse palata arkeen vielä.
Mutta jaksanko uida niin pitkää matkaa? Entä jos uuvun? Jos kädet väsyy tai jalka kramppaa? Tulee äitiä ikävä keskellä allasta, ei jalat yllä pohjaan. Ei minua muista enää kukaan, niin kauan olen altaassa ollut.
Kauhon ja kauhon, ei laskuri täyty millään. Lasit on ihan huurussa, en näe enää mitään. Ulkona pimenee, meneekö halli kohta jo kiinni?
Lopuksi on kuulemma luvassa pokaali niille, jotka jaksavat matkan. Aivan kuin lapsena: äiti osti kahviosta minttubuffetin jokaiselle reippaalle uimarille.
Entä jos nousisin jo, ottaisin pienen tauon? Kuka määrittää pelin säännöt, onko muka kiellettyä levätä välillä saunassa? Antaisin lihasten palautua ja sitten taas jatkan matkaa? Voisin makoilla lepotuolissa vartin tai kaks, lukea vaikka kirjaa.
Ehkä kolmas kilometri tuntuu taas ensimmäiseltä, kun uusin voimin jatkan matkaa.
Ehkä uinti ei päätykään kolmanteen kilometriin? Ehkä kyseessä on elämän pituinen uintimatka. Välillä lepuutellaan, välillä kauhotaan, pokaaleja kertyy vitriiniin riviin ja minttubuffetit vauhdittavat matkaa.