Katseeni harhailee tietokoneen ruudulla. Hypin välilehdestä toiseen, enkä tiedä mihin ryhtyä. Onko tässä mitään järkeä? Olisiko kannattanut vaan hakea jonnekin töihin eikä ryhtyä yrittäjäksi? Kuulen takaani rapinaa. Vilkaisen vaistomaisesti huoneen nurkassa olevalle sohvalle, käännän katseeni takaisin ruutuun ja olen jatkamassa töitä kun tajuntaani viimein iskee, mitä juuri näin. – Mitä helvettiä sä täällä teet? Piiska-Riina ei… Jatka lukemista Yksityisyrittäjän yllättävä työkaveri
Kategoria: 2020-luku
Ankerias horroksessa
Mulla on nyt sellainen olo, että mikään ei oikein huvita. En ole erityisemmin innostunut mistään ja kaikkeen ryhtyminen on vähän vaikeaa. On tää toki parempi kuin se jatkuva ylivireys ja ahdistus, mikä mulla oli vuosi sitten. Kun koko ajan tuntui, että on pakko tehdä jotain hyödyllistä ja kun alkoi tehdä, niin Ankerias villiintyi mun sisällä,… Jatka lukemista Ankerias horroksessa
Toimariina
Aion perustaa ensi vuonna yrityksen, joten olen tutustunut eri yritysmuotoihin, ottanut selvää yrityksen verotuksesta ja perehtynyt yrityslakiin. Olen myös lukenut yrityksen perustaneiden henkilöiden kokemuksista ja alkanut ymmärtää, miten yrittäjyys vaikuttaa ihmisen identiteettiin. Yrittäjyys on kokonaisvaltaista, itsenäistä ja usein myös yksinäistä: yksityisyrittäjänä peilistä katsoo samaan aikaan työntekijä, työnantaja ja toimitusjohtaja. Yrittäjän on osattava johtaa itseään. Opin… Jatka lukemista Toimariina
Kamppailusta skumppaan
Avaan hotellihuoneen oven ja raahaan laukun, repun, monot ja kenkäkassin sisään. Aleksi tulee perässä kiskoen omia laukkujaan. Huoneessa on tyypillinen itävaltalainen kahden tähden sisustus. Ensimmäiseksi vastassa on valtava, täyspuinen vaatekaappi ja sen takaa pilkottavat kylpyhuoneen ruskeat 70-lukulaiset kaakelit. Seinää koristaa halpa kukkataulu, joka on ripustettu aivan liian ylös, varmaankin peittämään naarmua. Ikkunassa roikkuu kellastuneet pitsiverhot,… Jatka lukemista Kamppailusta skumppaan
Piiska-Riina tulee kaapista
Meillä asuu Piiska-Riina. Se on semmoinen pikkuinen, vähän reilun metrin mittainen ukkeli, tai oikeastaan akka, joka asuu eteisen siivouskaapissa. Sieltä kuuluu välillä hienoinen kuiskuttelu, se kuuluu niin hiljaa, ettei voi olla varma kuuluuko se ääneen ollenkaan. Joten sitä on pakko kuunnella tarkemmin. Ja siellähän se Piiska-Riina kuiskii. Sillä on aina ihan hirveesti vaatimuksia: tee sitä,… Jatka lukemista Piiska-Riina tulee kaapista
Ulkosuomalainen Suomessa
Viimeisin ulkomaanmatkani suuntautui Suomeen. En tosin tiedä lasketaanko kotimaahansa matkaamista ulkomaanmatkailuksi. Mutta ulkopuoliseksi minä siellä itseni tunnen. Ratikat ovat joka vierailun välillä vaihtaneet numeroitaan, tai ainakin reittejään. Vanhoja tuttuja ravintoloita ei enää ole, enkä osaa ostaa matkalippua matkakortilla. Kaverit kyllä vakuuttelevat, etteivät hekään enää pysy ratikkareittien perässä, kukaan ei osaa käyttää matkakorttilaitteita, joiden käyttäjäystävällisyys on… Jatka lukemista Ulkosuomalainen Suomessa
Uneton yö
Monen hyvän yön putken jälkeen heräsin taas yhtäkkiä aamuyöllä ja tiesin heti, etten saa enää unta. Makasin hetken painavan peiton alla, itkin vähän ja hiivin sitten vierashuoneeseen, jotta Aleksi voisi vielä nukkua. Hivuttauduin kovien pellavalakanoiden väliin, kuuntelin pari tuntia Kaija Koon äänikirjaa, mutta uni ei vain tullut. Herätys olisi seitsemältä, kolmen tunnin päästä. Laitoin herätyksen… Jatka lukemista Uneton yö
Uskollinen Sherpa
Mulla oli ollut oma Sherpa jo vuosia, jopa vuosikymmeniä. Se oli verraton apu vaelluksilla, ja elämässä ylipäätään. Se ei ollut pelkästään opas, joka tietää oikean suunnan vaikka pimeässä, vaan myös henkinen tsemppaaja ja elämänkumppani. Sherpat ovat uskomattoman vahvoja ja sitkeitä: ne voivat kantaa jopa kaksi kertaa oman painonsa verran tavaraa ja pystyvät hyödyntämään vuoriston happiköyhää… Jatka lukemista Uskollinen Sherpa
Lapsettoman masuasukki
Ehdotin Essille treffejä tiistai-illaksi, mutta se sanoi menevänsä joogaan. Innostuin, mä voisin lähteä mukaan, johon se joutui hehkuvana paljastamaan, että se on äitiysjooga. Mun ensireaktio näihin äitiysuutisiin on aina ensin sääli ja sitten harmitus, menetän taas yhden lapsettoman ystävän. Kunnes muistan; pitää tuntea iloa tulevan äidin puolesta. Mäkin oon vähän kuin odottava äiti. Munkin masuasukki… Jatka lukemista Lapsettoman masuasukki
Hei Helli,
Eilen illalla tuli olo, että haluan taas kirjoittaa sulle. Toivottavasti jaksat lukea ja vastata mulle. Ja kiitos, jos saan taas julkaista vastauksesi blogissani. Ehkä joku blogini lukija painiskelee samanlaisten ongelmien kanssa ja saa lohtua vastauksestasi. Heräsin taas kuudelta. Ja neljältä. Ja kahdelta ja kahdeltatoista. Mutta nukuin siinä välissä. Kuudelta mieleeni tuli veljeni syöpä ja rupesin… Jatka lukemista Hei Helli,