E-pillerit epäilyttää mua. Meinaan, et mihin se teho perustuu, helpottaako noi oireet ja onko se sen arvoista. Saatanallinen kutina, himmeet vuodot. Pitäis lieventyä 3 kuukauden kuluessa. Khuul! Kolmen kuukauden kestokuukautiset, kutina ja masennus – ei ihme ettei tuu lapsia!
Mielialat vaihtelee, en tiedä johtuuko pillereistä vai mistä, välillä ahdistus, sit helpotus, väsymys, onni, turhautuminen, hyvä olo ja blaa blaa blaa. Helpotti kyllä, kun puhuin Tuomon kanssa. Sen kanssa voi puhua ihan kaikesta. Se on opettanut mut puhumaan tunteistani. Välillä kyllä ärsyttää kun se pistää kaiken leikiks ja vaikka pilkkaa mun menkkoja. Kun se ei voi tietää mitä helvettiä ne on ja kuinka mä niitä inhoon. Nykyään mun on helpompi puhuu avoimesti tollasistakin asioista. Tosin vaan sen kanssa.
Noi pillerit taitaa olla aika vahvaa myrkkyä. Tai siis yllättävän suuri vaikutus koko elimistöön. Taidan vielä lukaista listan sivuvaikutuksista, niin huomenna niitä on taas muutama lisää! On se kyl vähän tyhmää, mä kärsin sivuvaikutuksista ja Tuomo saa nautinnon: mukavampaa seksiä ilman pelkoa raskaaksi tulemisesta ja mä saan vaan kaikki mönjät. Mut mähän haluan antaa sille kaiken mahdollisen nautinnon – mä haluan antaa sille kaiken mahdollisen! Se on elämäni mies, spesiaali, ihana ja mä tykkään siitä ihan hirvittävästi.
Meiän arki alkaa rutinoitua: arkena nähään pikasesti maanantaina ja keskiviikkona, ei ehdi enempää ku mul on joka päivä kouluu kaheksasta neljään tai viiteen ja sit tanssitunnit ja pitäis lukee ylppäreihin. Perjantaina me mennään Tuomon kanssa baariin tai jonkun bileisiin tai teatteriin ja nukutaan yhdessä. Lauantaina sama toistuu ja viikonloppu on sellasta löysäilyä. Me ei ikinä tehdä mitään. Pitäis panostaa enemmän. Tehdä asioita: mennä keilaamaan, uimaan, luistelemaan, pelata jotain, käydä taidenäyttelyissä, tehdä projekteja, hyödyllisiä asioita. Mutku ei sitä jaksa, eikä oo aikaa. Me aina vaan lööbataan. Ku ollaan niin väsyneitä. Siis keskustelu on jees, mut nukkuminen on tuhlausta.