Vaikka mä hoin koko illan ittelleni (ja muillekin), että vastustan yhen illan juttuja. Vaikka Ville ei ollutkaan mikään erityisen sykähdyttävä. Vaikka mul oli kivenheiton päässä tyhjä kämppä koirineen vastuullani.
Koska mä tein kärrynpyörän. Koska musta oli kiva nukkua jonkun vieressä. Koska mä menin sellaseen “one night stand” -paikkaan. (Tosin en todellakaan siitä syystä!)
Mä siis sorruin. Ja taas se sama juttu. Vain etunimi ja kesäasunnon osoite pinkkeine rappukäytävineen samalla kadulla kuin mun esikoulu. Ei edes puhelinnumeroa. Ja taas niin pirun kiire aamulla. No okei, koska mä sammutin sen herätyskellon.
En mä kyllä edes haluais kuulla siitä mitään. Mä menin yöksi vaan, koska oli kiva nukkua jonkun vieressä. Ei ees syvällistä keskustelua. Tai siis nimenomaan ei just sitä, mitä mä arvostaisin. Mä olin kyllä pirun väsynyt. Miten ihminen ehtii tehä kaiken tän yhtenä päivänä: täys päivä töissä, käyttää koirat kolme kertaa lenkillä, käydä Lintsillä, hengata baarissa ja vielä toisen sängyssä? Valvomalla 24 tuntia putkeen. Ihmekös, jos yöllä mielessä vilisi vaan kermaperunat…
Mä en kyl tajuu enää itteeni. Enkä tiedä mitä mä haluun. Mun maailma on jakautunut kahteen: känniseen ja selkeeseen. Kännissä mä teen melkeen mitä vaan ja selkee puoli häpeis puolia siitä, ellei se vois vakuuttaa ittelleen et “mä olin kännissä”. Tasapaino palautuu ja puolet yhdistyy kun mä täytän kaheksantoista ja kaikki on luvallista. Mut siihen on vielä kaks vuotta. Kavereilla enää vuos. Tosin “juniori” on jo nyt tsekannut kymmenkunta baaria, suhaa kaupasta toiseen kassit kilisten ja on niin täysikästä, että. Vaikka matkustaa vielä lasten lipulla. Tää onkin upeeta aikaa: parhaat palat molemmista maailmoista. Siis elämä vapautuu kun täytän 18 ja parikymppisenä on ehkä parhaimmillaan. Mutta just nyt tää on upeeta, villiä ja vapaata, “punaviiniä ja hyvää seksiä”, kuten sanonta kuuluu (vaikka siis tietty mulla on neitsyys edelleen tallella, olenhan periaatteen nainen). Myöhemmin sit pitää miettiä vakiintumista, perhettä, lapsia ja kaikkea, ottaa vastuuta.
Mä en kyl oo varma, et jos sinkkuus onkin se mun juttu. Must tuntuu, et mä en ikinä löydä miestä, koska mä vaadin täydellisyyttä. Yhen illan juttu on huono alotus, mut mun selkeä puoli ei aloitteita hoida. Suurin este on kuitenkin perfektionismi. Mua rupee ahdistaa epätäydellisyys. Eihän kukaan ole täydellinen. Mutta ehkä yksi tuhannesta potentiaalisesta voisi olla erityinen tai ainakin kelvata mulle. Mua rupee ahdistaa, jos kokonaisuus alittaa erinomaisen. Mut eihän kukaan mun kavereistakaan oo täydellinen. No, mä en ajatellutkaan viettää niiden kanssa loppuelämääni.
Ehkä mun pitäis ottaa joku kohtalainen vaan verratakseni sinkkuutta varattuna olemiseen. Mut mä en voi. Suhde ei voi perustua epärehellisyydelle. Mä en voi sanoa pitäväni toisesta ja samalla miettiä, miten ja milloin tapaan jotain spesiaalia.
Mun pitäis varmaan mennä jollekin terapeutille tai keskustella itteni (tai jonkun toisen) kanssa. Mun pitää lopettaa uskominen siihen ainooseen ja oikeaan. Tosirakkauteen ja vaan ja ainoastaan siihen mä saan uskoa, mutta mun on uskottava, että voin kokea sitä ainakin tuhannen maailman ihmisen kanssa. Mutta kun mä en voi. Mahdoton ajatus. Miten jotain ainutlaatuista vois ilmetä yhden ihmisen kohdalla useasti? Mä en oo koskaan ollu rakastunu, saati sitten useasti.
Mun pitäis myös lopettaa yhen illan hurjastelut. Koska oikea juttu ei ala silleen. Ja jotta välttyisin pettymyksiltä. Tosin vain kerran elämässään voi olla nuori ja villi ja vapaa, elää niin kuin haluaa, tehdä mitä tahtoo. Mutta enhän mä halua sitä? Mä en enää tiedä mitä mä tahdon.
Ehkä se todellinen rakkaus tulee kohdalle, sit kun on tarkoitus, jos edes on tarkoitus tulla ollenkaan. Ällöä uskoa kohtaloon, kuin ei itse voisi vaikuttaa asioihinsa ollenkaan.
Se eilinen baari oli kyl aikamoinen paikka. Tytöt pikku topeissa. Ihmisiä iältään 15–25-v. Huonoa musiikkia. Kaikki etti yhen illan juttuja. Himmeet bileet. Kivaa oli. Säälin niitä ihmisiä. Jokainen näytti teiniltä. Junttia. TikTak-Raptori-XL5. Ja miehen saa tekemällä kärrynpyörän. Ens kerralla meen omana ittenäni, enkä kimaltavassa yksolkaintopissa ja sandaaleissa, vaan veljen vanhoissa housuissa ja rumissa kengissä. Ellen hae seksiä. Tuli muuten himmeet haavat käteen lattian lasinsiruista siinä kärrynpyörässä.