Mul oli eilen ihana ilta Tuomon kanssa. Käytiin kattomassa aivan kauhee elokuva Tennarissa ja sit mentiin kaakaolle Lasipalatsiin. Se toi mut (himmeen mageella!) autolla kotiportille asti. Se tarjos mulle koko illan. Ja oli tosi kiva. Aika sellanen, mistä mä oon haaveilluki.
Mul ei oo kyl koskaan ollu mitään tällasta. Kelailin vaan, et onks se oikeesti minä, jolle kaikki tää tapahtu. Se nyt on kokenut vaikka mitä, vaik ei ikäeroo nyt hirveesti huomaa. Sä oot alaikäinen.
Huomaan, et rehellisyys ja luottamus on tärkeitä. Saa nähä, miten mun vanhemmat suhtautuu. Eikä mua ahdista ollenkaan. Tuntuu hyvältä. Upeeta. Mitähän tästä tulee? Mä oon aika kokematon. “En tarvitse miestä just nyt,” sanoin viikko sitten… silloin se kai tuleeki. Kai tää on onnea tai jotain. Sekaisin ja väsy.