Kaikki on periaatteessa OK, olen onnellinen, mulla on asiat hyvin mun elämässä. Ongelma on siinä, etten jaksa elää sitä, kun on niin paljon suoritettavaa. Työ ja koulu on liian raskasta. En ehdi tehdä mitään muuta. En harrastaa mitään, enkä muuta. Mutta pakko tehdä töitä, koska pitää maksaa vuokra enkä saa Kelalta paljon mitään (koska oon alle 20 ja opiskelen vaan toisella asteella ja vanhemmat tienaa hitusen yli keskitason) ja me halutaan jakaa kaikki kulut tasan puoliks Tuomon kanssa. Haluatko sinä? Entä jos Tuomo maksaisi enemmän, kun se tienaa monta kertaa enemmän?
Jos mul on muutama tunti vapaa-aikaa, en pysty rentoutumaan kun käyn ylikierroksilla. Välillä tuntuu, että mä hajoon. Teen mokia, puhun sekavia. Kotiin tullessani en jaksa sanoa mitään, välillä itken. Jos on vapaa ilta, siitäkin tulee ongelma: jos teen jotain, meen vaikka elokuviin, on sekin suorittamista. Kuulostaa siltä, että sinä olet ihan todella väsynyt. Jos taas olen kotona, en jaksa tehdä mitään, makaan sohvalla ja katson telkkaria: tulee kamala, löysä olo. Entä jos se löysä olo onkin vain väsymystä ja kertoo siitä, että tarvitsisit lisää lepoa?
Mulla ei oo elämässä muuta kuin koulu ja työ. Olen liian tunnollinen, yritän olla täydellinen. En osaa pitää hauskaa. Ei ole porukkaa, jossa tuntisin olevani kotonani. Entäs sinun lapsuudenperheesi?
Toivottavasti kohta helpottaa, muuten mistään ei tule mitään. Ihan varmasti kohta helpottaa! Nyt otat vapaaillan kaikesta suorittamisesta, köllöttelet vain sohvalla, etkä tee yhtään mitään hyödyllistä. Sitten nukut kunnon yöunet ja huomenna kaikki näyttää jo paljon valoisammalta.
(Tämä teksti on muokattu versio aiemmin julkaisemastani tekstistä Mä en jaksa enää. Käsittelin alkuperäistä tekstiä Kaksi kommentaattoria -kirjoitusharjoituksen ohjeiden mukaisesti.)