Mä en jaksa enää.

Kaikki on periaatteessa OK, olen onnellinen, mulla on asiat hyvin mun elämässä. Ongelma on siinä, etten jaksa elää sitä, kun on niin paljon suoritettavaa. Työ ja koulu on liian raskasta. En ehdi tehdä mitään muuta. En harrastaa mitään, enkä muuta. Mutta pakko tehdä töitä, koska pitää maksaa vuokra enkä saa Kelalta paljon mitään (koska oon alle 20 ja opiskelen vaan toisella asteella ja vanhemmat tienaa hitusen yli keskitason) ja me halutaan jakaa kaikki kulut tasan puoliks Tuomon kanssa, koska sä oot moderni nainen ja kannatat tasa-arvoa.

Jos mul on muutama tunti vapaa-aikaa, en pysty rentoutumaan kun käyn ylikierroksilla. Välillä tuntuu, että mä hajoon. Teen mokia, puhun sekavia. Kotiin tullessani en jaksa sanoa mitään, välillä itken. Jos on vapaa ilta, siitäkin tulee ongelma: jos teen jotain, meen vaikka elokuviin, on sekin suorittamista: Sun pitää hoitaa sun sosiaalisia suhteita ja samalla voit harrastaa kulttuuria. Jos taas olen kotona, en jaksa tehdä mitään, makaan sohvalla ja katson telkkaria: tulee kamala, löysä olo. Sä oot laiska ja laiskistat vaan ittes lopullisesti kattomalla telkkaria, ei yhtään kehittävää.

Mulla ei oo elämässä muuta kuin koulu ja työ. Olen liian tunnollinen, yritän olla täydellinen. En osaa pitää hauskaa. Ei ole porukkaa, jossa tuntisin olevani kotonani. Kukaan ei oikeasti halua olla sun kaveri. Toivottavasti kohta helpottaa, muuten mistään ei tule mitään. Mistään ei tule mitään, jos sä et nyt ryhdistäydy.