Isosisko lähti ulkomaanmatkalle. Mä jäin isin, äidin ja pikkusiskon kanssa kotiin ja mun pitää nyt huolehtia sen hamsterista. Käyn joka päivä katsomassa, että sillä on vettä ja kuivaruokaa tarpeeksi ja annan myös jotakin tuoretta syötävää: kurkkua tai porkkanaa vaikka. Sisko sanoi että sitä pitäisi myös juoksuttaa joka päivä.
Mutta mun mielestä se hamsteri on vähän pelottava, sellainen räpiköijä, jolla on tosi terävät kynnet ja se yrittää aina kovasti juosta pakoon, eli pitää siis aina muistaa laittaa ensin huoneen ovi kiinni. Gerbiilit voi kuulemma ryömiä jopa oven alta karkuun eli mun kannattaa kyllä pitää sitä ovenrakoakin silmällä. Ehkä mä voisin laittaa siihen jonkun pyyhkeen varmuudeksi esteeksi. Mä en ole siis vielä ulkoiluttanut sitä. Ja nyt on jo viikon puoliväli. Sisko tulee lauantaina takaisin ja silloin mun olis kyllä pitänyt juoksuttaa sitä ainakin pari kertaa. No vähintäänkin mä oon antanut sille tuoretta syötävää ihan joka päivä.
Tänään on torstai ja päätin että mun on pakko rohkaistua. Avaan häkin luukun ja odotan että hamsteri ryömisi esiin. Ruopsuttelen pohjalla olevia puruja houkutellakseni sitä, kuten siskokin on tehnyt. Mutta hamsteri ei liikahdakaan, se vaan nukkuu sikeästi kerällä häkin nurkassa, purujen ja vessapaperin seassa. Päätän tökätä sitä kevyesti, jotta se sitten heräisi. Pääsisi viimein jaloittelemaan.
– Äiti, tää ei herää!
Äiti tulee katsomaan.
– Sehän on kuollut.
Olen järkyttynyt. Mä koskin kuolleeseen hamsteriin. Heti perään iskee hirveä syyllisyys: kuoliko se, koska se ei päässyt häkistään ulos viiteen päivään? Mä olen tappanut mun siskon hamsterin. Isosisko tulee ylihuomenna kotiin. Meidän pitää varmaan haudata se ennen sitä, ettei se ala haisemaan.