(Tämä on uimiseen liittyvä teksti osa 2/2, lue edellinen teksti täältä.)
Olen löytänyt uuden, ihanan uimahallin. Täällä on jättimäinen, luonnonvalossa kylpevä allas, jossa on yleensä vain muutama uimari. Lapset ovat toisella osastolla, lasiseinän takana. Lisäksi täällä on saunaosasto.
Nyt olen väsynyt, toipilas. Joten mun ei tartte, tai oikeastaan en edes saa uida täyttä kilometriä. Tunnustelen ennen altaaseen astumista olotilaani ja päätän tavoitteeni: metrimäärän 500:n ja 800:n väliltä. Alle 500 metrin takia nyt ei kannattaisi edes vaivautua uimahallille. En kuitenkaan ui vielä yli 800:a metriä, vaikka tuntuisikin hyvältä. Aina pitää jättää jotain hampaankoloon. Siten voin ensi kerralla parantaa tulostani.
Ekalla kerralla uudessa uimahallissa olin jo ihan poikki, vaikka olin uinut vasta muutaman sata metriä. Ihmettelin, että mikä nyt mättää. Pitäisikö tinkiä 500:n metrin tavoitteestani? Sitten tajusin, että tämähän on 50:n metrin rata, eikä 25:n, niin kuin yleensä. Olinkin uinut jo yli 500 metriä! No kyllähän tässä samantien vielä pari sataa jaksaa uida.
Toisella kerralla, kun kehoni tuntui taas väsyneeltä 500:n metrin jälkeen, ajattelin, että voisin uida hitaammin, niin hitaasti kuin pystyn, ja testata, etenenkö. Hellitin. Katsoin uimahallin korkealla olevaa kattoa ja potkin vain pikkuisen jaloillani. Etenin silti. Sitten aloin kuulla kummallista narinaa veden syvyyksistä. Narinan jatkuessa minun oli käännyttävä katsomaan etenemääni suuntaan ja huomasin suureksi hämmästyksekseni, että koko pääty oli alkanut liikkumaan minua kohti. Päädyn molemmissa reunoissa seisoi uimavalvoja veivaamassa isoa ruoria, jolla he saivat päädyn hilattua keskelle rataa, jakaen sen kahdeksi 25:n metrin radaksi. Minua huvitti; heti kun hellitin, hellitti ympäristönkin vaatimukset!
Kolmannella kerralla olin väsynyt jo mennessäni uimaan. Entä jos menisinkin tällä kertaa ensin saunaan lepäämään? Mutta entä jos kehoni väsähtää sitten ihan kokonaan, enkä jaksaisi uida ollenkaan? Tai entä jos lihakseni lämpenisivätkin mukavasti ja uinti sujuisi paremmin?
Olen ruvennut käymään myös lähempänä olevassa, pienemmässä uimahallissa. Täällä on vain 25:n metrin allas, eikä lainkaan saunaa. On vaikea pitää altaanmittojen määrää mielessä lyhyemmällä radalla ja sekoan laskuissa. Rupean miettimään, miksi oikeastaan lasken metrejä. Jos vain uisin sen verran kuin tuntuu hyvältä? Mutta entä jos kyllästyisin heti, enkä uisi enempää kuin 200 metriä? Tai jos uisin liikaa, ja olisin sitten ihan väsynyt jälkikäteen?
Seuraavalla uintikerralla en laske, uin vaan. Vahdin kellosta, etten ui pidempään kuin 40 minuuttia. Se tuntuu vähän oudolta, mutta helpolta. Sitä seuraavalla kerralla olen niin innoissani, että uin 45 minuuttia. Tuntuu niin hyvältä. Mutta jälkikäteen kotona minua heikottaa, on kuin päässäni olisi liikaa happea. Makaan syyllisenä sohvalla, kun mieheni tekee minulle illallista.
Päätän, että puoli tuntia riittää. Kun en saisi uida yli 30:ä minuuttia, tekee aina mieli uida salaa pikkuisen enemmän. En enää laske lainkaan metrejä ja uin kaikkia eri tyylejä sekaisin, itse keksimiänikin. Sukeltaessani katselen salaa muita uimareita ja toisen uimarin tullessa radalla vastaan vaihdan sulavasti toiseen reunaan. Kuuntelen ilmakuplien porinaa veden alla ja veden kohisemista korvissani. Katson veden sinisyyttä ja auringonvalon heijastuksia vedessä. Odotan mielenkiinnolla, millaisia ajatuksia mieleeni tulee tänään. Puoli tuntia menee niin nopeasti. Onneksi voin tulla ensi viikolla uudestaan.