Rannekelloni näyttää jo viittä vaille, en varmasti ehdi ajoissa. Askeleeni muuttuvat juoksuksi, vaaleanpunaiset remmikengät hakkaavat asfalttia kiihtyvällä tahdilla, mutta en enää tiedä mikä on oikea suunta. Kortteli toisensa perään näyttää samalta – kotikaupungissani ei ole kerrostalokortteleita, Helsingissä on loputtomasti korkeita taloja joka suuntaan. Oli virhe kuunnella isäni neuvoa oikaista kulkemalla kortteleita vinottain. Mutta ajattelin, että… Jatka lukemista Balleriinan painajainen
Avainsana: ahdistus
Mä olen voikukka
Tää vatvominen on loppu nyt. Mä sanoin eilen Tuomolle, että en halua nähdä sitä enää. Rusinat pullasta -systeemi ei sit oikeen toiminukaan. Sehän meni lopulta ihan seukkaamiseksi: nähtiin montaa kertaa viikossa, oltiin toistemme luona yötä, hengattiin yhdessä porukoilla eikä tapailtu muita. Ainut mikä puuttu oli Facebookin relationship-statuksen vaihtaminen. Mut sitä en halunnut tehdä, koska en… Jatka lukemista Mä olen voikukka
Välinpitämättömyys on pahempaa kuin viha
Mua huolestuttaa. Aikaisemmin mä pidin huolta ja aina sen puolia, hössötin ja huolehdin, toivoin ja pyysin, janosin jokaista yhteistä hetkeä. Nyt mä en kestä, mä en jaksa, mä olen väsynyt. Mulle on ihan sama lähteekö se baariin vai tuleeko mun kanssa kotiin. Ei epäitsekkäällä tavalla ihan sama, vaan ei oikeesti oo väliä, koska on oikeestaan… Jatka lukemista Välinpitämättömyys on pahempaa kuin viha
Mä en jaksa enää.
Kaikki on periaatteessa OK, olen onnellinen, mulla on asiat hyvin mun elämässä. Ongelma on siinä, etten jaksa elää sitä, kun on niin paljon suoritettavaa. Työ ja koulu on liian raskasta. En ehdi tehdä mitään muuta. En harrastaa mitään, enkä muuta. Mutta pakko tehdä töitä, koska pitää maksaa vuokra enkä saa Kelalta paljon mitään (koska oon… Jatka lukemista Mä en jaksa enää.
Musta tulee isona
Makaan yksin sängyllä ja kirjoitan päiväkirjaa. Tuomo ei oo vielä tullut kotiin. Mä olen onnellinen, kaikki menee loistavasti: parisuhde kukoistaa, töitä riittää, tulen toimeen, pärjään. Siinä se sitten onkin. Aluksi oli syysväsymystä, koska liikaa töitä. Nyt on vähän syysmasis. Mun elämä on tylsää, tyhjää, yksitoikkoista. Käyn töissä, katon telkkaa, en urheile, enkä harrasta mitään. Harvoin… Jatka lukemista Musta tulee isona
E-pillerit on myrkkyä ja nukkuminen tuhlausta
E-pillerit epäilyttää mua. Meinaan, et mihin se teho perustuu, helpottaako noi oireet ja onko se sen arvoista. Saatanallinen kutina, himmeet vuodot. Pitäis lieventyä 3 kuukauden kuluessa. Khuul! Kolmen kuukauden kestokuukautiset, kutina ja masennus – ei ihme ettei tuu lapsia! Mielialat vaihtelee, en tiedä johtuuko pillereistä vai mistä, välillä ahdistus, sit helpotus, väsymys, onni, turhautuminen, hyvä… Jatka lukemista E-pillerit on myrkkyä ja nukkuminen tuhlausta
Kärrynpyörä – yhen illan juttu vs. tosirakkaus
Vaikka mä hoin koko illan ittelleni (ja muillekin), että vastustan yhen illan juttuja. Vaikka Ville ei ollutkaan mikään erityisen sykähdyttävä. Vaikka mul oli kivenheiton päässä tyhjä kämppä koirineen vastuullani. Koska mä tein kärrynpyörän. Koska musta oli kiva nukkua jonkun vieressä. Koska mä menin sellaseen “one night stand” -paikkaan. (Tosin en todellakaan siitä syystä!) Mä siis… Jatka lukemista Kärrynpyörä – yhen illan juttu vs. tosirakkaus
Ankerias
Mun sisällä on käärme. Musta kyy. Ankea ankerias. Lapamato. Se luikertelee siellä aina, huomaamatta. Sen iho on niljakas, suomuinen, kiiltävä, mustan musta. Se on liukas ja sulava, nopea ja petollinen. Kun syön, se syökin osan mun ruuasta, se hengittää mun ilmaa ja imee mun energiaa. Se on loinen. Parasiitti. Kun innostun, sekin innostuu ja lähtee… Jatka lukemista Ankerias
Ryijy
Puristan akkuporakoneen kärjestä, terän alta, toisella kädellä ja toisella painan napista. Näin porakoneen pitäisi päästää poranterä otteestaan, jotta voin vaihtaa sen. En ole varma teenkö oikein, Aleksi neuvoi tämän minulle viime viikolla, mutta en muista enää, teflonaivo. Nyt se katsoo vierestä ja oletan sen sanovan, jos teen jotain väärin. Terä ei irtoa, painan liipaisimesta lujempaa,… Jatka lukemista Ryijy
Ankeriaan synty
Käärme syntyi balettitunnilla. Ekalle tunnille mennessäni se oli vain pieni, huomaamaton toukka sisälläni. Mutta pian huomasin, että täällä onkin oltava aina valppaana. Ihan eri tavalla kuin koulussa. Koulussa riittää, että katsoo opettajan suuntaan ja viittaamalla saa halutessaan opettajan huomion. Baletissa on toisin, koko ajan on oltava valppaana kuin villieläin viidakossa. Kun opettaja näyttää malliksi, ei… Jatka lukemista Ankeriaan synty